Hankintoja

 

Tässä eilinen kukkaruukkuhankintani. En ole mikään nykyruukkujen fani, ja siksipä olenkin kahminut vanhoja Arabian ja Kupittaan ruukkuja kasveilleni. Mutta tämä Marimekon ruukku on ainoa uusista, johon ihastuin! Ajattelin ensin, että se olisi rahapuulle loistokoti, mutta rahapuu tarvitsee toisaalta tosi tukevan ruukun, ettei se kaatua rämähdä pöydälle, kun se kuitenkin kasvaa epätasapainoiseksi. Ja tässä tuo kapeneva alaosa on kyllä sen kannalta huono juttu. Ruukun nimi on itse asiassa yrttiruukku ja nyt mietinkin, jättäisinkö sen sittenkin toistaiseksi tänne lapsuudenkotiin yrttiruukuksi. Kuvista näkee miten pieni se on noiden vanhojen Arabian maustepurkkien rinnalla.

Jo ennen tänne saapumista olin päättänyt ostaa tullessani kimpun kukkia maljakkoon. Kaupan tarjonta oli vielä vähän onneton. Tulppaanit eivät houkutelleet ja ruusu olisi tuntunut jotenkin ihan eri sfääreistä tempaistulta. Erikoisempia lajeja ei vielä ollut, joten ainut vaihtoehto oli ostaa kimppu neilikoita. Niiden aukeaminen onkin sitten hidas prosessi. Ehkä jokunen jää tänne kuivakukaksi ensi kertaa varten.

Pitkästä aikaa ostin myös pari lehteä. Harmittaa, kun jooga on jäänyt harrastuksista ihan kokonaan, vaikka aikaa olisi ollutkin. Ehkäpä tuo lehti innostaa taas aloittamaan? Sisustuslehtiä koetan aktiivisesti vältellä (paitsi jouluna), koska niistä kertyvät pinot ei mahdu mihinkään, enkä malttaisi luopua lehdistäni kovin helposti. Joskus (lue = kerran kolmessa vuodessa ehkäpä) leikon niitä aarrekarttaan. Sekin on parempi, kuin heitellä lehdet roskiin.

Rottien pyhimys on ollut kirjalistallani ainakin vuoden! Kun kirjalista alkoi hiljattain kasvaa, vaikka koetankin pitää sen ihan minimissä, päätin astua kirjakauppaan ja ostaa teoksen vihdoin. Kyseessä on keskiaikatarina Hattulan kirkon maalaamisesta. Tarina vaikuttaa kiinnostavalta ja sitä paitsi onhan tuossa kirkossa työskennellyt esiäitini velikin hetken aikaa vuonna 1842.

Olen pari vuotta pitänyt kirjaa hankinnoistani ja nyt koronavuosina (näin varmaan voi jo sanoa?) olen päässyt balansiin hankintojeni kanssa. Se hillitön shoppailu on taaksejäänyttä elämää, enkä kaipaa moista yhtään. Päin vastoin, tykkään kun voin hillitysti poistaa jotakin ja olla tarpeellisten, mutta kauniiden esineiden ympäröimä. Uskon jonain päivänä pääseväni päämäärään, jossa kodissani olisi vain ”helmet” kaikesta jäljellä. Kaikki silppu olisi siivottu pois. Tiedätte varmaan!