Olen niin kuutamolla näistä ihme realitysarjoista (paitsi jos ne käsittelee koteja, ruokaa, matkustamista, puutarhaa tai jotain muuta ihmismoista aihetta, kuin sitä kuka kenenkin kanssa nai ja sekoilee), että tajusin vasta tänä syksynä, että Tempparit ja BB ei olekaan sama asia! Olin jotenkin sotkenut ne toisiinsa tosi tiukasti. En oikeastaan vieläkään ymmärrä mitä eroa niillä pohjimmiltaan on; molemmissa on pareja, joiden ei pitäisi sekoilla, mutta silti sekoilua on. Käsittääkseni. Olen katsonut vain yhden osan Temppareita, ikinä. Ja odottanut koko ajan koska ne menee sinne taloon, jossa sekoillaan. Ei sillä, että jotenkin kiinnostais jonkun nobodyn sekoilu telkkarissa, mutta koska ihmettelin, että missä se TALO on! No menihän nekin lopuks johki taloihin, mutta sillä hetkellä aloin juuri tajuta, että ahaa, ei tämä ole SE The Talo! Ihan sama.
Ilmeisesti ihmisissä on joukko sellaisia, joiden ainoa tavoite on päästä julkisuuteen. En käsitä sitä kyllä ollenkaan! Oikeastaan yhtä vähän käsitän vallanhimoa tai kunnianhimoa. Kartan esim sellaisia työpaikkailmoituksia, joissa muka hyvänä asiana kerrotaan, että täällä meilläpä on aivan mahdottoman hyvät etenemismahdollisuudet! Äh. Antakaa mun vain olla vaikka koko loppuikäni täällä nurkassa. Teen työni tyytyväisesti ja pidän rutiineista. Pidän niistä jopa niin paljon, että maailmani mullistuu aina hiukan, kun tulee joku henkilökunnan virkistyspäivä tai pikkujoulu tai muu kissanristiäinen. Voisko ne mitenkään jättää välistä? Introvertti ei janoa niitä yhtään. Korona-ajan etäduuni oli kaiken pelastus!
Jonkun muun on varmasti tosi vaikea käsittää tällaista harmaata kotihiirtä. Naurattaa vähän. Minua tuskin kovin moni tuttu luonnehtisi harmaaksi. Tai no, pari harmaata on kuontalossa kasvanut jo jonkin aikaa. Rehellisesti sanottuna aika montakin. Mutta so what? Ryppyjä, hopeaa hiuksissa; sehän on vain elämänkokemuksen tuomaa kaunista lisää. Näine hyvineni voisin sulkeutua johonkin mummonmökkiin vaikka vuodeksi elelemään jossain korvessa, tapaamatta ketään. Haluaisin kuulla oman itseni. Haluaisin vain olla ja hissutella. Katsella sumuista suota ja kirkasta tähtitaivasta. Vetää henkeä ja tuntea suuria. Siitä on tyhjä ja turha julkkismaailma kauempana kuin ehkä mikään muu.
8 kommenttia:
Kotihiireily ja rutiinit on parasta 🤍
Jenni; No todellakin! 😊
Katoin sun blogista tänään, että myös tykkäät geokätköillä ja puuhaat nukketalonkin parissa. Sama täällä!
Loistavat harrastukset sinullakin 😊 nukkekoti on ollut jonkin aikaa tauolla, homma etenee aina sykleissä. Tällä hetkellä nukkekodit ovat varastossa, täytyy kaivaa ne esiin ja ryhdistäytyä niiden suhteen ^^
Jee; Kiitti! Mullakin nukkekoti on ollu tauolla ainakin vuoden. Sen suhteen olen aika tarkka ja siihen saa kulumaan rahaa, jos tilaa ulkomailta hienoja huonekaluja. Ite talo on isoisäni tekemä, vuodelta 1960. Perin sen isosiskolta. 😊
Minä olen jonkin sortin elämyshakuinen erityisherkkä (tai no iän myötä elämykset ovat aika vaatimattomia). En kestä muutoksia (koska ne ovat ainakin töissä yleensä turhia tai vievät asioita huonompaan suuntaan). Toisaalta tarvitsen vaihtelua ja kyllästyn rutiineihin ja tempaudun suunnittelemaan uuvuksiin asti jotain ”säpinää”. Esimerkiksi välillä suunnittelen mielessäni huolella ensi kesän viisikymppisiä. Sitten kohta taas olen, että blaah, en jaksa mitään juhlia järjestää. Siis uuvun jo kvitteellisista juhlista! 🤣
Toisaalta olen seurallinen ja toisaalta ärsyynnyn joistakin ihmistyypeistä (ja takuulla myös monet minusta). 😏 Tapaan töissä satoja ihmisiä päivässä, ja vastapainoksi en sosialisoi vapaa-ajalla. Saattaa mennä viikkokausia, että käyn edes kaupassa (onneksi mies hoitaa ruokaostokset). Käyn lukupiirissä, että olisi edes yksi harrastus kodin ulkopuolella.
Nukkekodit ovat ihania!! Mainostinkin jo sinulle sitä nukkekotiohjelmaa, johon hullaannuin täysin. Toivottavasti siitä tulee lisää tuotantokausia. 😄
Niin ja minäkään en todellakaan katso näitä Naked BB-Ex on the Temptation Island Beach -virityksiä. Jo mainokset saa kysymään vain että miksi? 🙄
Joululainen; Ihana kommentti! Erityisherkäksi minäkin lukeudun ja elämyksistä pidän erittäin paljon. Mulle se elämys voi olla joku ihana maisema tai oravien seuraaminen portailla istuen kesäaamuna. Pääni sisällä suunnittelen ja haaveilen lakkaamatta, tietäen, että niiden ei ole tarkoituskaan välttämättä toteutua. 😊 Lisäksi olen NIIN introvertti, että oikein pelkäsin ajatustakin jostain suurista juhlista, jotka pitäis muka järjestää. Onneks ei tarvii. Mun isä ja äiti piti molemmat isot viiskymppiset, minä hengasin kaksin mieheni kanssa lempimaisemassa lakeudella. 😄
Tuo seurallisuus mullakin vaihtelee. Olen tutussa seurassa seurallinen, mutta jos porukkaa on liikaa, niin sit sekään ei ole jees, vaikka olis miten tuttua.
Mun täytyy varmaan jatkaa nukkekodin rakentelua taas ja laittaa siitä kuvia sitten! 😃
Ja tosiaan, en mitenkään tajua, että MIKS noita kaikkia realityroskasarjoja on! Huh huh…
Ooh, sinulla on varmaan upea nukkekoti ^^ Raha saa kyllä uppoamaan tuohon harrastukseen.
Jenni; Kiitti! Onhan se ainakin erilainen ja tosi vaiheessa, vaikka ”rempan” aloitinkin jo 90-luvun puolivälissä. 😄
Lähetä kommentti