Olen jo kertonutkin, että aloitin keramiikkatunnit tänä syksynä. Olen joka tunnilla tehnyt uusia töitä ja niitä onkin nyt kertynyt jo mukavasti. Olen pääosin ollut tyytyväinen töihini, ehkä koska en pyri sellaiseen täydelliseen jälkeen. Minusta käsityössä pitää olla käsityön leima. Mutta mutta, nyt voin kertoa, että silti asiat voi mennä mönkään pahemman kerran.
Sain idean tehdä pienen tuikkukuusikon, joka olisi talvikaudella varmasti paljon käytössä. Noh, kuinkas sitten kävikään; kolme kuusta sai kuivatushyllyssä osumaa ja irtosi. Harmitti kyllä aika lailla. Sain eteeni korjaussavea ja töhrin kuuset jotenkin takaisin paikoilleen, vaikka työn jälki ei enää yhtään miellyttänytkään. Siitä tuli käsityön sijasta töhryinen!
Eilen, kun sain kuusikon taas käsiini yhden polton jälkeen, sen kuuset kaatuivat itsestään! Nyt vasta harmittikin! Mietin hetken, että lasitanko kaikki erikseen ja liimaan ne kiinni vasta valmiina, mutta totesin, että tämä toisi aina mieleen harmituksen ja päätin viskata kuuset roskiin ja tehdä jäljellä olevalle hakkuualueelle lasituskokeiluja.
Ja koska idea kuusikosta kuitenkin miellytti, päätin tehdä uuden kuusikon! Siihen tuli paljon enemmän kuusia ja ne ovat limittäin, hiukan toisiaan tukien.
Sisäpuolelle leivoin ohuen savimakkaran, jonka laappasin kiinni kuusiin. Nyt luulisi, että tämä kuusikko kestää suuremmankin tornadon! Vielä en ole päättänyt millä värillä lasitan tämän työn. Tuleeko siitä musta (koska pimeässähän ne kuuset talvi-iltaisin on), vai tuleeko kuusista vihreät ja niiden päälle valumaan valkoista lunta…
Alusta on tehty kermaviilipurkin muovikannella ja kuuset pienellä piparkakkumuotilla. Tammikuussa näen millainen tästä valmiina tulee, joten pieni odottelu ja jännitys on edessä. Hmm, ai niin, eikös tämä sitten olekaan jouluksi valmis…?! Tätä pitää varmaan nyt säätää jotenkin, jotta saan työn heti ensi viikon lasituksen jälkeen itselleni! Viimeinen kurssikerta on ensi viikolla, mutta täytyyhän sieltä voida hakea töitä vielä ennen joulua…
10 kommenttia:
Haaverit on harmillisia. Ja lasitusten epäonnistuminen. Menee vähän niinkuin monen viikon työ hukkaan. (Toki töitä siinä viikossa vähän ja odotusta paljon, mutta kun sinne kurssipaikalle ei valitettavasti voi joka päivä änkeytyä, vaikka kuinka haluaisi :)).
Tuskin yllätyt, kun kerron, että tein itsekin kuusia. Ne tulee tänään (meillä on viimeinen kerta tälle vuodelle, yhyy) lasituspoltosta ja nähtäväksi jää, tuliko liian vihreitä ja kiiltäviä vai koitanko tehdä niille vielä jotain. Lasitevalikoima on sen verran rajallinen, ettei läheskään aina pääse sillä saralla toteuttamaan omaa visiotaan (joka mun tapauksessa tosin on lähinnä valkoinen :D, jonka rinnalla tuo vihreä kuusikokeilu on suorastaan villi).
Pidän peukkuja sun uusintakuusikolle. Sekä koossapysymis- että aikamielessä.
Hieno!!!
Hittolainen olet kyllä taitava. <3 Mulle on jäänyt mieleen painajaismaisena lapsuuden keramiikkakurssit, kun suurin piirtein pyörittelin peukaloitani aina koko tunnin ajan, kun en keksinyt mitään, mitä tekisin. Herääkin kysymys, miksi olin edes mennyt keramiikkakurssille. :-D
On kyllä tosi harmillista, jos vaivalla tehty työ menee jollain lailla pilalle. Mutta onneksi et lannistunut (itse olisin niin tehnyt)! Toivottavasti saat teoksesi ajoissa kotiin. :-)
Kiva kuusikko. Odotan mielenkiinnolla, mihin väritykseen päädyt. Kiehtovaa kerrassaan tuo saven kanssa puuhailu. Voisin kokeilla itsekin, vaikka olenkin vähän niitä tyyppejä, joilla on peukalo keskellä kämmentä 😁
Annukka; No niinpä! 😒
Tääh, teitkö? Kuusia?? 😂 No tottahan nyt toki SINÄ teit myös kuusia! Mä aion ostaa omia lasitteita kevätkaudelle. Niitä on tuskastuttavan vähän koululla ja juurikin aika vääriä sävyjä. En voi sietää kovin kirkuvia värejä taikka ummehtuneita myöskään. 😄
Kiitos!! ❤️
Ulrika50v; Kiitos! ❤️
Satu; No älähän nyt, intoa riittää 400% aluks ja taitoa ehkä 10%… 😂
En kuule minäkään keksisi mitään, mutta Pinterest on mun ideataivas!!
No NIIN on… 😒 Etenkin kun en rikkonut työtäni edes itse.
Kiitti, toivotaan. 😊
Mannaryyni; Kiitti! ❤️ Niin odotan minäkin… 😂 Loppujen lopuks se voi olla vaikka vaaleanpunainen ja perustelen sitä vaikka auringonlaskulla! 😂
Joo, se ON kiehtovaa! Aika vaan ei tahdo riittää kaikkeen mitä elämässä haluaisi…
Jos et jo heittänyt irronneita lasitettuja kuusia roskiin, irrota loputkin ja tökkää ne vaikka suolapedille lasipurkkiin. Vähän koristeita sekaan ja hieno on! 😄 Jos katsoit sitä Suuri keramiikkakisa -ohjelmaa, kokeneillakin tekijöille irtoili ja räjähteli uunissa osia. Sanoivat, että yllätyksellisyys on osa lajin viehätystä. Itse hermostuisin kyllä huolella. En yleensä tee asioita, joissa en ole hyvä, mikä on tietysti tosi tyhmää. 😆
Joululainen; Niin aika hyvä idea kyllä… mutta heitin ne jo roskiin. Toisaalta ne olis muistuttanu mua aina siitä ikävästä rikkoutumisesta (joka siis tapahtui ennen uunia ekan kerran) ja se olis ollu ärsyttävää ikuisesti.
Mä kohellan aina kaikenlaista, mutta en tiä missä olisin jotenkin mainittavan hyvä. No edellisessä työssäni olin kyllä, mutta se on entistä elämää. 😄
Lähetä kommentti