Tulla tupsahdin lapsuudenmaisemiin fiilistelemään talvisia maisemia. Kumma kyllä, täälä on lunta jopa vähemmän kuin kotona, jossa sitä on ehkä 2cm ja sekin oravien littiin tamppaamaa. Laittelin silti muutaman joulukoristeen paikoilleen; käpyjä, virkattuja lumihiutaleita, metallitähden ja keraamisen pienen joulukuusen papan vanhan kaurispatsaan viereen. Siis sellasen kauriin, joka tyrkätään maljakkoon ja toivotaan, että kukat sojottaa sen avulla oikeaan suuntaan. (En kyllä tajua mihin maljakkoon se muka mahtuu ja miten se näyttää miltään jonkun parsakimpun takaa…) Kauris parka on joskus kokenut kovia ja katkaissut jalkansa, mutta rakas se on silti. Kauris, kynttilänvalo ja Jaakko Ryhäsen joululaulut. Se on siinä!
Talven tuntua tuo kylmyys. Ei ulkona, mutta sisällä. Mutta siihenhän tässä nyt on totuttu jo muutenkin. Ja siihenhän sitä totuttelee koko Suomi, kun hinnat on pompanneet käsittämättömiin lukemiin yhtäkkiä. Sitä tässä vaan olen pohtinu, että MI-TEN se sähkö muka yhtäkkiä niin kalliiksi on tullut? Epäilen, että joku huijaa meitä nyt ihan huolella ja mehän väännetään ahdistuksissamme lämmöt pienelle, kudotaan villasukkia talkoilla ja lopetetaan saunominen. Semmoinen on suomalaisen kansanluonne.
Mutta ei hätää! Meillä on täälä lapsuudenkodissa oivallinen viinikellari, josta hain aitoa vuosikertaviiniä lohdukkeeksi tätä hämmentävää aikaa vastaan. Ihan on vuodelta 2004 tuo viini ja äitin kaukonäköisesti meille valmistamaa. Äiti on ollut tuonilmaisissa jo vuositolkulla, mutta meillä riittää viiniä vielä vuosikymmeniksi tätä tahtia naukkaillen. Kaikki näyttää niin selkeeltä viinipullollisen jälkeen. Että tuokaa vaan se naapurimaan alfaäijä tähän hössöttämään, niin pohjalaisena niittaan sen kyllä oitis saunan taakse. Sinne meillä on tavattu viedä kaikki ei-toivotut häärääjät muutenkin jo ammoisista ajoista lähtien.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti