Käynti Kukkatalossa (taas)…

Voi luoja, taidan olla niin kasvien lumoissa!! Kukkatalo on paikka, jossa mulla meinaa pää seota joka kerta. Missään ei ole niin paljon viherkasveja ja hintakin niillä on mun mielestä ihan jees. Kaikkia ei voi kerralla ostaa, joten hitto ku sielä pitää rampata tiuhasti. Vahingossa ylitin kuukauden kasvibudjettini 15 eurolla tämän takia… no hui hai!

Tämä pikkuriikkinen kaunokainen on Pilkkulehti. Se oli niin söpö ja halpa ja pieni, että tarttui mukaan ihan puolivahingossa. Se haluaa isompia tiloja jopa pariin kertaan kasvukaudessa, joten vaihdoin sille heti vanhan ruukun, joka on kirppislöytö jostain 90-luvulta. Ei leimoja, joten en tiedä minkä tehtaan tuo ruukku on. Saa vinkata, jos joku tietää.

Ostin myös Syklaamin (vasemmalla). Jukra mikä väri! Oon onnistunut tappamaan ainakin kaksi syklaamia aikaisemmin,  joten riskiostoshan tämä oli. Mutta ihan pakko! Syklaami on vaikea ja vaatii kaikenmaailman jumppaa ja joogaa jotta sen saa viihtymään. Enpä ole ennen tainnut paljon opiskella syklaamin saloja, joten ei ihme että se on kupsahtanut aina alkuunsa. Se haluaa hengata hyvin viileässä! Huoneenlämpö on sille kammotus ja nettiohjeissa vinkataankin, että jos se suivaantuu, sen voi elvytellä jääpalalla. Ruokailuhuoneessa, johon sen aluks sijoitin, on tällä hetkellä 17-18 astetta lämmintä, joten se lienee ihan syklaamin sietokyvyn ylärajoilla. Se viihtyy jopa lähes pakkasen rajoilla, joten harkitsen vielä olisko kuisti sitte parempi asuinpaikka. Myöskin hajavalo on sille ihan jees, eikä multa saa päästä kuivumaan rutikuivaksi. Itteenipä saan syyttää niistä menetetyistä syklaameista, kun en viittiny opetella niiden sielunelämää aiemmin. Toivon, että nyt menee paremmin. Alakuvassa hiukan pilkahtaa vaaleensininen ruukku, joka mun mielestä sopii sen väriin kuin nenä päähän.

Sain melkein slaagin, kun näin tämän Keihäsanopinkielen! Niin outo ja niin hieno! Ihan sellanen jota mä sanon ”epäkukaksi”. Se on mulle uusi tuttavuus ja luin, että se on erittäin helppohoitoinen. Ei siis tarvii sen kans jumpata mitenkää erikoisemmin. Hyvä niin! Se sopii täydellisesti tuohon Kupittaan vanhaan ruukkuun, jonka hieno valuva lasite ja soikeanpyöreä muoto kahvoineen antaa just sopivan kontrastin tälle töröttävälle keihäsnipulle!

Perunanarsissi on mun lemppari. Ensinnäkin, koska se on erilainen kuin tavallisista tavallisin (tylsä) narsissi ja toiseksi, koska se tuoksuu huumaavasti! Niitä piti ostaa oikein kaksin kappalein. Ja niitä mä siis menin hakemaan, mutta mukaan tarttui nuo kaikki muut myös. Näinhän siinä aina käy ja arvasinkin sen jo etukäteen. Perunanarsissi viihtyy viileässä, joten saatan pistää toisen ruukun kuistille. Kunhan maa sulaa, istutan nämä kukkapenkkiin.

Ja vielä mukaan lähti tämä nätti Saintpaulia. Olen todennut, että vanha Saintpaulia viihtyy parhaiten tässä pohjoisikkunalla, joten uusi pääsi sen viereen. Ihastuin tämän uuden kauniisiin kukkiin! Yleensäkin tykkään kaksvärisistä kukista ja se tässäkin tapauksessa viekoitteli. Kunhan tuo vanha sinikukkainen nyt vaan rupeais vielä kukkimaan. Olen oppinu kantapään kautta, että nämä neitokaiset ei halua olla parvekkeella paahteessa kesällä, joten ne saa kököttää läpi vuoden juuri tässä paikassa. (Yksi kuoli, kun vein sen päiväksi parvekkeelle, eikä se toipunut ollenkaan, vaikka yritin suostutella. Palanut mikä palanut. Sori!)