Vaaleaa ja herkänkaunista

 

Tällä hetkellä sääennuste näyttää jouluksi pientä pakkasta ja ehkä auringonpaistetta. Ainakin on tosi mukavaa, että ei sada vettä! Hyvässä lykyssä voi olla kuuraa maassa. Pidän näistä vaaleista joulukorteista aika lailla. Niissä on herkkyyttä, kauneutta, viisautta ja vitsiäkin. Toi ’Finnish Christmas Nightmares’ on niin totta!

Bonuslapsi perheineen tulee tänään käymään matkalla joulunviettoon Etelä-Pohjanmaalle. Nähdään pitkästä aikaa pieni suloinen lapsenlapsi, jolle olen mumma. Tästä joulusta hän ei aikuisena muista vielä mitään, mutta seuraavasta jo ehkä.

Jännitystä

 

Enkä nyt tarkota mitään joulujännitystä. Taysin syöpälääkäri soitti ja kertoi, että mun syöpäantigeeni on koholla. Kun sen pitäis olla alle 35, ja syyskuussa se oli 40, niin nyt se on noussu 62:een. Ei mikään iso lukema, mutta kyllä hän sanoi, että se voi olla syöpää kuitenkin. Nyt meen sit heti vuoden alussa taas TT-kuvaukseen ja uusiin verikokeisiin. Kuulemma niin kauan kun syöpää ei näy, syön vaan Tadexia. (Jota oon nyt syöny sytojen jälkeen. Letrot jäi, Tadex tuli sijaan.) Mutta jos siinä TT-kuvassa näkyy jotain, niin sitten on tietysti uudet suunnitelmat. Ja niinhän hän keväällä mulle sanoi; ’Nyt kun sulla on kerran uusiutunut syöpä, niin se voi uusiutua vielä todennäköisemmin ja vielä nopeammin.’ Ja nyt puhutaan siis munasarjasyövästä. Nämä ei päde kaikkiin muihin syöpiin, enkä niistä tiedä muutenkaan mitään.

Puhelu oli pähkinänkuoressa tämmönen ’sulla voi olla syöpä, mutta hyvää joulua nyt kuitenkin’. Thanks. Koetan painaa tän nyt mielen perukoille, että pystyn nauttimaan joulusta. Ehkä mun elämä nyt vaan on tätä, että yhä uudestaan ollaan veitsen terällä. En haluis sen syöpämankelin läpi mennä taas ja toivonkin, että veriarvot normalisoituu! Vaikka huolestuttavaa tää kyllä on, ei voi kieltää.

Tällä kertaa joulukortit on erilaisia ja omalla tavallaan hyvin piristäviä. Ylimmän kortin löysin tänä vuonna, eli se on uusinta uutta. Alin on viime vuodelta ja muut taitaa olla jonkun verran vanhempia. Pidän ylimmästä kortista ja alimman kortin jujusta. Mutta onhan Tom of Finland huikee taiteilija hänkin! Mulla on tollanen Tompan mies jouluisena keittiöpyyhkeenäkin; täytyy ehkä kaivaa se esiin kaapista, nyt kun muistui mieleen.

Onhan se aikuisen joulu nyt eniten ehkä just syömistä ja makuja! Että let the eating begin vaan!

Muutamia perinteitä

 

Modernia ja perinteistä joulukorttia tällä kertaa. Omat lempparit on se missä on ratikka ja Tampereen Teatteri, koska siinä kohtaa vanha ja uusi ja se on sidottu juuri siihen tiettyyn hetkeen, kun ratikka oli uusi asia, joten sen voi ajoittaa myöhemminkin helposti. Toinen lemppari on se, jossa tonttu hiihtää Amurin työläismuseokorttelin kulmilla ja on yö ja rauha; vain jänikset tönöttää kadulla. 

Tänään kuuntelen joululevyjä (okei, olen myös luonut Spotifyhin joululaululistat, mutta se on hiukan eri… ei ole sama fiilis! Mulla on sitä paitsi tapana kuunnella joululevyt tietyssä järjestyksessä) ja pyyhin pölyjä niska vääränä. Se onkin mun inhokkipuuhaa, joten katsotaan miten päivästä selviydyn. En halua vetkutella sitä enää, vaan haluan päästä siitä kerta kaikkiaan eroon tänään.

Voi olla, että piparitaikina muuttuu piparikaakuiksi myös tämän päivän aikana, en ole ihan varma. Joululiinoja haluaisin kyllä ehtiä ottaamaan esiin. Tiedättekö, mulla on kymmeniä joululiinoja kaikissa mahdollisissa kokoluokissa ja eri ajoilta. Fakta on se, että edes kauhealla punnerruksella tänne meille ei mahdu kuin maksimissaan 15 pöydälle/tasolle pieni liina. Ruokapöytään tosin tapaan laittaa kaksi tai kolme liinaa päällekkäin, niin että alin on iso punainen liina ja sen päällä pienempi vaalea kuvioliina ja päällimmäisenä kaikista pienin valkoinen liina. Tästäkin aiheesta saisi stressin aikaiseksi jos haluis.

Vieläkös teillä on joulukorttiperinnettä? Mulla on yhä tapana lähettää kymmenkunta korttia ihmisille, joiden kanssa on pidetty perinnettä yllä mahdollisesti jo 90-luvulta saakka. Osalle lähetän sähköpostitervehdyksen ja liudalle tekstiviestit. Pari joulupuhelua tapaan myös soittaa. Mutta kyllä se paperisen oikean kortin saaminen on kaikkein parasta!

Joulutori, Suklaapuoti, Finskun Modus…

 

Vielä yksi kaupunkipäivä ennen joulua. Aloitin sen Taito-shopissa käymällä, koska sielä tulee nykyään poikettua jotenkin yllättävän harvoin. Johtuu ehkä paikasta; aika harvoin tulee kuljettua ihan koskenrantaa. Yllätyin siitä, että sielä oli paljon Lapuan kankureittenkin tuotteita; oon jotenkin kuvitellu, että se on Pirkanmaan tekijöiden kauppa. Mutta eipä haittaa, mukavahan Lapuan kankureittenkin juttuja on katella. Ostin täältä tällä kertaa vain pienen hauskan haarukan, jossa lukee ’ei lihota’ ja ajattelin tyrkätä sen johonkin joulupöydän herkkuun. Se kun on vähän sellanen kylttimäinen, eli suoristettu ja varresta katkaistu. Mutta voi sillä ehkä syödäkin ja ystävä oli sitä mieltä, että sen voi pistää vaikka nutturaan.

Joulutorin kiersin nyt toiseen kertaan ja totesin, että yksi iso tunnelmanluoja siellä on tuoksut! Olis niin tehny mieli maistaa bratwurstia tai jotain baagelseja, mutta olin just kohta menossa ystävän kanssa lounaalle, joten en viitsinyt. Ostin Sahlgrenskalta (mökki nro 30) Black Garlic-soossia ja konjakkisilakoita. Joskus tein itse joulupöydän kalatarjottavat, mutta nyt en jaksa. Kaikkee ei tarvii ite pinnistää!

Seuraavaksi sinkosin Tallipihaan, mutta ohitin kaikki muut putiikit ja suuntasin suoraan Suklaapuotiin. Siellähän on vaikka millä mitalla herkkuja; mun lempparit on Klepperin salmiakit, La Pralinen tryffelit ja tietysti monenlaiset irtokonvehdit. Tänä vuonna pieni boxi irtokonvehteja saa riittää. Tämä puotihan on auki läpi vuoden, niin että ei tässä hätää ole.

Ihan pakko oli päästä kurkistamaan myös Finlaysonin sisäpihalla olevaa Moduksen joulukauppaa! Vaikka yritänkin välttää esineiden ostamista, en näköjään oikein pysty vastustamaan keramiikkaa. Etenkään sellaista taidekäsityön näköistä keramiikkaa, ei tehdastekoisen näköistä. Joten mukaan tarttui pieni rakukeraaminen kynttilänjalka.

Viimeisenä poukkoilin Sokoksen kukkakauppaan ja päätin piitkästä aikaa ostaa pienen kimpullisen irtokukkia. Tai en ne kaikki olleet kukkia, vaan hassuja oksia oikeastaan, sillä pidän niistä just eniten! Asettelen ne ehkä konttoriin esille. Kuva tulee myöhemmin! (Ihan varmasti.)

Jos joku kysyis vinkkejä Tampereen jouluostospaikoista, niin nämä ne olis.

Siivoilua ja piparkakkutaikinaa

 

Olen siivoillut kerrankin ajoissa. Pölyjen pyyhintää vielä vähän edessä ja sen jälkeen voi levitellä joululiinoja pöydille ja tursottaa koristeita ympäriinsä. Viimeisenkin laatikon (maa-artisokkalooda) oon väsännyt ja piparitaikinan keitellyt. Oikeastaan enää ei tarvii kuin ottaa kinkku sulamaan, tehdä piparit ja perunasalaatti sitten ihan just joulun kynnyksellä. Hyvällä mallilla ollaan.

Kuvasin myös joulukortteja, niitä joita oon kerännyt vuosien mittaan kokoelmaan (nämä ei siis ole postissa kulkeneita) ja valikoin hauskimpia, kauneimpia ja erikoisimpia tänne blogiin näytettäväksi. Tässä eka satsi.