Rauhallinen ja leppoisa joulu

 

On ollut rauhallinen ja leppoisa tunnelma! Valkoinen maa on kuitenkin häipynyt jonnekin yön aikana. Samuli Edelmannin joululaulut leijuu ilmassa ja riisipuuro tuoksuu.

Rauhallista Joulua kaikille!

 

Mun joulussa on tärkeää tunnelma, hyvä mieli kaikilla, ruoat, omat perinteet, tuoksut, lumi tai edes valkoinen kuura, kynttilänvalo, joulumusiikki, yhdessäolo, kukat, joululehtien selailu ja joulukirjat, televisiosta Joulurauhanjulistus ja Lumiukko, joulutervehdykset, vanhat koristeet ja muistot. En oikein osaisi päästä joulutunnelmaan lämpimässä maassa, mutta voisi olla mielenkiintoista tutustua Kanadalaisten jouluun tai Skottien jouluun (esi-isät) ja Saksalaisten jouluun (myös esi-isät), Virolaisten jouluun ja Ruotsalaisten (jälleen esi-isät) ja Norjalaisten jouluun. Myös Vienan Karjalaisten joulu olis varmaan kiinnostava kokea.

Ihme on tapahtunut; viime yönä maa on muuttunut valkoiseksi!

Kun mieli on herkkä

 

Joululehtiä ja -kirjoja, suklaata ja oleilua. Tämä on se the hetki, kun kaikki on käytännössä valmista ja voi vaan fiilistellä. Muutama koriste vielä paikoilleen, perunasalaattiin soossi ja laatikoita sulamaan. Aattoiltana tuleekin jo joku haikeus, että tässäkö tämä nyt taas oli, että joko se meni, voi kehveli. Mutta eilen oli varsinainen taikapäivä! Arvatkaas mitä mulle tapahtui! 

Näistä vanhojen talojen pihapiireistä mulle tulee aina mieleen lapsuuden muutamat naapurit. Kuvittelen olevani tonttu-ukko ja hiippailevani pitkin pohjalaistalojen talvisia pihoja yösydännä.

Tallipihan taloista onkin tehty kaksi korttia! Tuossa yläkuvan vasemmassa ja alakuvan oikeassa talossa on se puoti Nono, josta käyn ostamassa joulukorttini. Suuri osa näistä korteista on löydetty sieltä. Sitä vastapäätä on tunnelmallinen Tallipihan kahvila.

Niin, siitä eilisestä. Olin keittiössä tekemässä perunasalaattia, kun mieleen yhtäkkiä tuli eräs henkilö. En ole ajatellut häntä aikoihin! En ollut edes muistanut hänen olemassaoloaan, suoraan sanoen. Sitten yhtäkkiä hän tupsahtaa ajatuksiin ja mietin, että elääköhän hän vielä ja mitä hänelle mahtaa kuulua. Hän on iäkkäämpi rouvashenkilö valtameren takaa, mutta etäisesti sukua minulle. Vähän myöhemmin otin tabletin käsiini ja vilkaisin sähköpostit; häneltä oli juuri tullut meiliä! Tarkistin että olemme viimeksi lähetelleet sähköpostia (joka on ainut viestintämuoto välillämme) lokakuussa 2021. En tiedä oliko tämä etiäinen vai mikä, mutta sattuma se ei ollut.

Toinen outo juttu sattui eilen heti tämän äskeisen jälkeen. Lähetin hänelle vastauksen heti ja menin aika kuohuksissani keittiöön takaisin, kun kuulin ovikellon äänen. Ajattelin, että ahaa, mies tulee kotiin. (Hän soittaa usein ovikelloa). Menin ovelle, eikä siellä ollut ketään! Sitten huomasin, että mies on juuri tulossa hitaasti portaille. Kysyin soittiko hän ovikelloa juuri (vaikka hassua olisikin pomppia edestakaisin) mutta ei hän ollut soittanut. Taisin olla vähän antennit herkillä eilen. Ajattelin kyllä eilen erityisen paljon isää, joka oli suvussa se herkkä tämmöisille asioille. Kiinnostavaa kuitenkin, että tämmöisiä tapahtumia vilisee vastaan kaksin kappalein samana päivänä.

Lumiukko televisiosta kuuluu jouluun yhä joka vuosi!

Koristelupäivä

 

Joulukoristeiden laittelua! Meillä on niitä paljon, joten jonkinlaista karsintaa täytyy harrastaa. Tein joululiinainventaarion viikonloppuna ja laitoin aika monta pinoon, jonka roudaan joulun jälkeen vaikka Nextiiliin. Rakkaimmat yhä säilyy tottakai itsellä. Vuosi pari sitten tein saman inventaario-poistoprojektin ja nyt mietin, että miten hemmetin paljon mulla niitä joululiinoja oikein pahimmillaan mahtoi olla? Joka tapauksessa olen muutamana vuonna ihan ahdistunut siitä, että vain murto-osa mahtuu pöydille ja paljon kivoja jää taas kaappiin. Jatkossa yhä isompi prosentti pääsee onneksi esille.

Näissä korteissa vaaleus, herkkyys ja vitsikkyys jatkuu. Omia ehdottomia suosikkeja on nuo kissa- ja koirakortit, mutta muutkin on hyvin kauniita!

Joulunaikaan kuuluu myös hyvät elokuvat! Eilinen The Great Gatsby on yksi ihanista. Haluaisin kovasti myös nähdä taas Titanicin, Intohimon tuulet, Paistetut vihreät tomaatit, Henkien talon ja Säädyllisen murhenäytelmän. Pidän kovasti Kaisa Rastimon tyylistä! Muistatteko vielä elokuvan ’Suolaista ja makeaa’? Mitä ihastuttavaa lavastusta! Myös ’Heinähattu ja vilttitossu’ on samaa satumaista kauneutta.

Elämässä ja joulussa pitää olla kauneutta ja vähän vitsikkyyttä!