Joulutori, Suklaapuoti, Finskun Modus…

 

Vielä yksi kaupunkipäivä ennen joulua. Aloitin sen Taito-shopissa käymällä, koska sielä tulee nykyään poikettua jotenkin yllättävän harvoin. Johtuu ehkä paikasta; aika harvoin tulee kuljettua ihan koskenrantaa. Yllätyin siitä, että sielä oli paljon Lapuan kankureittenkin tuotteita; oon jotenkin kuvitellu, että se on Pirkanmaan tekijöiden kauppa. Mutta eipä haittaa, mukavahan Lapuan kankureittenkin juttuja on katella. Ostin täältä tällä kertaa vain pienen hauskan haarukan, jossa lukee ’ei lihota’ ja ajattelin tyrkätä sen johonkin joulupöydän herkkuun. Se kun on vähän sellanen kylttimäinen, eli suoristettu ja varresta katkaistu. Mutta voi sillä ehkä syödäkin ja ystävä oli sitä mieltä, että sen voi pistää vaikka nutturaan.

Joulutorin kiersin nyt toiseen kertaan ja totesin, että yksi iso tunnelmanluoja siellä on tuoksut! Olis niin tehny mieli maistaa bratwurstia tai jotain baagelseja, mutta olin just kohta menossa ystävän kanssa lounaalle, joten en viitsinyt. Ostin Sahlgrenskalta (mökki nro 30) Black Garlic-soossia ja konjakkisilakoita. Joskus tein itse joulupöydän kalatarjottavat, mutta nyt en jaksa. Kaikkee ei tarvii ite pinnistää!

Seuraavaksi sinkosin Tallipihaan, mutta ohitin kaikki muut putiikit ja suuntasin suoraan Suklaapuotiin. Siellähän on vaikka millä mitalla herkkuja; mun lempparit on Klepperin salmiakit, La Pralinen tryffelit ja tietysti monenlaiset irtokonvehdit. Tänä vuonna pieni boxi irtokonvehteja saa riittää. Tämä puotihan on auki läpi vuoden, niin että ei tässä hätää ole.

Ihan pakko oli päästä kurkistamaan myös Finlaysonin sisäpihalla olevaa Moduksen joulukauppaa! Vaikka yritänkin välttää esineiden ostamista, en näköjään oikein pysty vastustamaan keramiikkaa. Etenkään sellaista taidekäsityön näköistä keramiikkaa, ei tehdastekoisen näköistä. Joten mukaan tarttui pieni rakukeraaminen kynttilänjalka.

Viimeisenä poukkoilin Sokoksen kukkakauppaan ja päätin piitkästä aikaa ostaa pienen kimpullisen irtokukkia. Tai en ne kaikki olleet kukkia, vaan hassuja oksia oikeastaan, sillä pidän niistä just eniten! Asettelen ne ehkä konttoriin esille. Kuva tulee myöhemmin! (Ihan varmasti.)

Jos joku kysyis vinkkejä Tampereen jouluostospaikoista, niin nämä ne olis.

Siivoilua ja piparkakkutaikinaa

 

Olen siivoillut kerrankin ajoissa. Pölyjen pyyhintää vielä vähän edessä ja sen jälkeen voi levitellä joululiinoja pöydille ja tursottaa koristeita ympäriinsä. Viimeisenkin laatikon (maa-artisokkalooda) oon väsännyt ja piparitaikinan keitellyt. Oikeastaan enää ei tarvii kuin ottaa kinkku sulamaan, tehdä piparit ja perunasalaatti sitten ihan just joulun kynnyksellä. Hyvällä mallilla ollaan.

Kuvasin myös joulukortteja, niitä joita oon kerännyt vuosien mittaan kokoelmaan (nämä ei siis ole postissa kulkeneita) ja valikoin hauskimpia, kauneimpia ja erikoisimpia tänne blogiin näytettäväksi. Tässä eka satsi.

Aineettomia lahjoja

Meidän perheessä on harrastettu aineettomia joululahjoja jo vuosikausia! Tykätään niistä tosi paljon ja siks haluan kertoa vinkkejä aineettomiin lahjoihin ja muutenkin valottaa asian hyviä puolia. Konkreettisesti tämä aikalahjakortti voidaan antaa vaikka niin, että kirjoitetaan pienelle paperille kukin lahjakortin osanen ja annetaan se kirjekuoressa jouluna. Ne voi kirjoittaa myös korteille tai pahville, jonka koristelee kuvilla, leimoilla, piirroksilla, runosäikeillä ym.

1) Jos joulu vie muutenkin vähäiset rahat, voi aikalahjakortteja antaa tulevalle vuodelle 12 kappaletta, eli yhden joka kuukaudelle. Jos oikein innostuu, voi toki kehittää niitä vaikka joka viikolle myös. Mutta yksikin riittää!

2) Aikalahjakortti voi olla täysin ilmainen tyyliin ”mennään bongaamaan jugendtaloja termarin kanssa” tai sitten sellainen, jossa on joku pieni rahanmeno kuten ”mennään yhdessä kahvilaan - tai elokuviin/syömään ym - minä maksan!” 

3) Aikalahjakorteissa rahanmeno on juuri niin pientä kuin itse keksit siihen ’ladata’. Ja kaikki rahanmeno ajoittuu tasaisesti seuraavalle vuodelle, eikä jouluna tarvitse raottaa kukkaroa vielä ollenkaan.

4) Aikalahjakortissa on parasta se, kun se suunnataan niin, että sekä saaja että antaja ovat yhdessä tekemässä jotain. Eli ei sellaisia, että tässä sinulle lahjakortti (vaikka leffaan). Sekin on kyllä kiva, mutta idea on nyt eri.

5) Aikalahjakortissa voi panostaa siihen mikä lahjan saajaa kiinnostaa. Jos hän on vaikkapa kiinnostunut kivistä, hänet voi viedä katsomaan esim Aitolahden hiilipussifossiileja. Tai jos hän on innostunut sotahistoriasta, voi tehdä yhteisen retken esim Roothin ja Spoofin jalanjäljille ja muistomerkeille opiskellen aiheesta matkalla lisää. Tai jos hän on innostunut puutarhoista, voi mennä kauniina päivänä Hatanpään Arboretumiin ihastelemaan kasveja. Taikka jos on innostunut kummitustarinoista, niitä voi elävöittää menemällä paikkoihin, joissa jotain mystistä tapahtuu (googlettamalla pääsee jäljille) tai bongata paikkoja hakuammunnalla menemällä johonkin vanhaan julkiseen rakennukseen ja kysymällä henkilökunnalta kummitushavaintoja. Näissä on kyse vain mielikuvituksen liidosta! Google maps on hyvä apuväline ja erilaiset hakusanat kuten ”tekemistä Oulussa”, ”kiinnostavia paikkoja Kotkassa”. Voi myös bongata vaikka Suomisen perheen kuvauspaikkoja Helsingissä, tai voi mennä fiilistelemään Saima Harmajan kotitalon huudeille ja lukea hänen runojaan. Jännittävää magiaa tilanteeseen saa tekemällä retken aamuyöstä!

6) Näitä lahjakortteja voi antaa myös vaikka itselleen! Miksi ei? Sama periaate kuin itse tehdyn joulukalenterin kanssa; keksi itsellesi mahdollisimman kivoja juttuja just niin paljon kuin haluat (vaikka 365!) ja kirjoita jutut paperilappusille, jotka pudotat silinterihattuun tai lasitölkkiin, sekoitat ja sitten nostat sieltä ummikkona aina yhden yllärin kun on sen aika. Välillä joitakin juttuja voi tehdä vain talvella (esim ’käy avannossa’) joten lappuset voi järjestellä ryhmiin vuodenajan mukaan.

7) Yksi tosi kiva aineeton lahja on antaa oppia; ’opetan sinua kutomaan sukan kantapään’ tai ’opetan sinulle miten nyplätään’ tai ’opetan sinulle kirjansidontaa/lypsämistä/viittomakieltä/saamea/valssia/pianonsoittoa…’

8) Oppimisjutuissa voi myös opetella yhdessä vaikka youtuben avustuksella jonkun liikuntajutun, kässäjutun tai ruokareseptin.

9) Toki voi antaa etälahjankin. Esimerkiksi lahjakortissa voi lukea että ’soitan sinulle joka toinen viikko ja kysyn jonkun asian, jota voit miettiä kaksi viikkoa ja vastata kun soitan jälleen ja kysyn uuden kysymyksen. Vanhemmilta sukulaisilta voi kysyä heidän elämästään yksityiskohtia tai vanhan ajan meiningistä ylipäätään ja sitten ne voi kirjoittaa ylös. Mutta tehtävä voi myös olla filosofinen jossa henkilö saa pohdittavakseen vaikka elämänsä kolme valoisinta asiaa ja miten ne ovat vaikuttaneet häneen.

10) Voi myös esim hakea yhdessä kirjastosta tai divarista (tai omasta kirjahyllystä) jonkun kirjan ja käydä sitä läpi ajatuksella vaikka kerran viikossa, kerran kuussa taikka kolme kertaa vuoden aikana... Jos se on psykologiankirja, voi pohtia ihmisen käytösmalleja, keksiä aiheesta pieniä tehtäviä ja avartaa mieltään siitä miksi mitäkin tapahtuu. Jos se on ’Tuntematon sotilas’ voi keskittyä yhteen henkilöön ja miettiä hänen persoonaansa, sitä mikä on tehnyt hänestä tuollaisen kuin hän kirjassa on, millainen perhe hänellä voi olla ja millainen lapsuus hänellä oli. Voi keksiä monia vaihtoehtoisia tarinoita samasta henkilöstä ja pohtia voivatko ne olla realistisia. Voi myös hullutella ja miettiä mitä päättömimpiä elämäntarinoita, joissa Rokka oli alunperin venäläisen tsaarin poika, joka kaapattiin ja kasvatettiin Suomalaiseksi.

11) Sukuhistoriaa voi jakaa eteenpäin tekemällä sukuretkiä menneisiin henkilöihin liittyviin paikkoihin. Minä voisin viedä lahjan saajan esim kuvassa olevaan Uspenskin katedraaliin Helsinkiin ja kertoa Matildan isäpuolesta, joka oli katedraalin rakennustyömaalla rakennusmestarina. Voisimme mennä sinne sisälle, aistia paikan kauneutta ja hartautta, sytyttää mehiläisvahatuohukset esi-isän muistolle.

12) Voi katsoa yhdessä elokuvan ja keksiä juonelle uusia erilaisia loppuja tai voi kehitellä ihan oman elokuvajuonen tai vaikka kokonaisen televisiosarjan!

13) Lahjakortti voi olla myös antajalle yllätys. Se voi olla kysymysmuotoinen; ’mitä haluaisit tehdä tässä kuussa?’, ’mihin haluaisit tehdä retken?’, ’mitä haluaisit opetella nyt?’

Tarkoitus on pitää yhdessä hauskaa, viettää aikaa yhdessä kaikessa rauhassa, irrottautua arjesta ja saada ehkä uusia näkökulmia asioihin, sekä seikkailla tutuissakin ympäristöissä. Joulun jälkeen voin kertoa millaisen aikalahjakortin itse annoin tänä vuonna ja kenelle.

 

Leineperin ruukin joulu

 

Me taas lähettiin puuhakkaasti Leineperin ruukille, ajatuksena tietysti nauttia joulumyyjäisistä. No siinä kun kaarrettiin kylän läpi ruukin mökkien luo, niin alkoi epäilys herätä; miks tääl ei oo paljo yhtää autoja?! Eikä niitä ulko-myyntipöytiäkään näkynyt missään. Uh. Joitakin ovia oli mökeissä sentään auki ja kipaisinkin sit yhteen sisälle ja kysyin, että siis eiks ne joulumyyjäiset olekaan tänään?! ”Ei, ne oli viikko sitten. Tosin oli huono ilma, satoi kauheesti ja kuraa oli joka paikassa, mutta joo sillon ne oli.” Ei hitto. Mä katoin ne Leineperin nettisivut viä useempaan kertaan ja olin ihan varma, että nyt ne on. Mut ei. No onneks jotain puoteja tosiaan oli avoinna, niin ettei ihan tyhjin käsin tarvinnu kotiin palata. Ja kaunis paikkahan tää joka tapauksessa on.

Kolmen alimman kuvan upeat huovutustyöt on Helena Heinosen taidetta. Olin ihan fiiliksissä! Ihan superhienoja! Hän tekee tilaustyönä vaikka asiakkaan koirasta kuvan. (Ei siis käytä asiakkaan koiraa materiaalina, vaan mallina. Toim.huom.) Samassa puodissa oli myös mykistävän hienoa keramiikkaa Päivi Vesterbackalta! Juuri sellasta keramiikkaa, jota olisin itekin halunnu osata tehdä, kun olin kertsukurssilla kolme vuotta sitten. Ja juuri sellasta keramiikkaa, jota olen silmät kiiluen etsiny netistä löytämättä. Pistin tämän paikan nyt korvan taa ja aion kyllä vielä palata jonain paremman budjetin päivänä. Kotiinviemisiksi ostin puisen varrettoman tiskiharjan, maustettua kahvia, pienen keramiikkakipon sekä viisi pientä virkattua kuusenkoristetta, jotka ripustin yllätyksellisesti maihareihin, reppuun, takkiin…

Leineperin ruukilla on auki käsityötalo (nro 3), ja monta käsityöläismökkiä, sekä valkoisen pitkän rakennuksen puodit (joissa noita ihastuttavia huovutuksia ja keramiikkaa.) Eikä tämä ole kaupallinen yhteistyö, vaan pidin aidosti juuri niistä, joita kehuin.

Konttori on aarreaitta

 

Totesin juuri, että täällä voi avata minkä tahansa laatikon, niin aina yllättyy tyyliin: ’Mitäs ihmettä täälä on… Oho, ai mulla on tämmönenkin!’ Löysin mm 6 vuotta kadoksissa olleen Matilda-kerhon vihon! Askartelutarvikkeita, joita en tiennyt olevan olemassakaan, paketillisen mustepatruunoita, jotka olin myös täysin unohtanut, sekä monenlaisia puoliksi täytettyjä vihkoja, (’kahvila-vihkoni’, ’ravintola-vihkoni’, ’Miete-vihkoni’, ’parfyymitilausvihkoni’…)

Kunhan kevättalvella valostuu, voin ottaa kuvia kaikenlaisista kätköistäni ja julkaista niitä tänne. Nyt on vähän epätoivoista kuvata mitään, kun joka päivä on pimeää; pilvistä, sumuista tai sateista. Mutta ihanaa on se, että nyt voin viimeinkin käyttää tätä huonetta!! Istuin lattialla yhtenä iltana pitkän aikaa tekemässä jouluisia askarteluja. Kunhan kevät kääntyy, saatan ruveta käymään läpi laatikostoja yksi kerrallaan. Se on löytöretkien ja inventoinnin aikaa ja pääsen kärryille siitä mitä omistan ja mitä en enää tarvitse ja mistä voin siis luopua. Tulee kevyt olo pelkästä ajatuksesta! Alkutilanne ennen vesivahinkoa syksyllä -23 olikin karmea; huoneen kaikki tasot notkuivat tavarapinojen alla ja lattialla ja tuoleilla oli röykkiöitä. Tuskailin niiden kanssa silloin, mutta nyt olen päässyt niistä eroon. Ihanaa ihanaa ihanaa! (Ihminen on sitten outo olento; ensin kerää puoli elämää kaikkea ja sitten tuskanhiessä rimpuilee siitä kaikesta eroon.)

Nyt olen muiluttanut esim viime vuonna poistamiani joululehtiä kirjastoon, sekä kesällä viimeistä kertaa käyttämiäni (niistä todeten, että ne ei ole mulle enää jees) vintagevaatteita Nextiiliin. Röykkiöt sulaa silmissä. Tämmöisestä tulee niin kevyt olo! Vihdoinkin mahdun elämään!

Ravun joulu

 

Koetan estää itseäni ostamasta yhä uusia joulukoristeita, mutta menin nyt kuitenkin ostamaan kolme paperista palloa; väreinä moss, light green ja greyish pink. Värieroja on hankala huomata tässä valossa, mutta on ne selkeästi erilaisia. Ajattelin ensin, että ripustan ne maljakossa olevaan oksaan, mutta nyt ne päätyi ravun saksiin ainakin alkajaisiksi.

Koska olen jouluhullu, olen kerännyt kahdenlaisia koristeita kautta aikain - eli 90-luvun puolivälistä saakka. Minulla oli joka joulu tapana käydä Stokkalla ostamassa joku ei-muovinen joulukoriste. Yhtä aikaa niiden kanssa haalin kirppiksiltä ja rompepäiviltä vanhoja neukkukoristeita, koska ne on varsin hassuja. He roikottivat kuusissaan lasisia astronautteja, kaloja, jalkapalloja ja vaikka mitä täysin jouluun liittymätöntä. Nykyään minulla on paljon monenlaisia vintagekoristeita ja sen lisäksi myös vintagejoulukortteja, sekä uusia tarkkaan valikoituja ’ajan henkeä’ kuvastavia hyvin moderneja joulukortteja, joita ostan joka vuosi muutaman lisää. Mutta niistä tarkemmin joku toinen päivä.

Pajan joululounas

 

Pistin elämän risaseks ja menin ravintola Pajan joululounaalle! Kallishan se on niin, että hirvittää, mutta olin haaveillut siitä jo pitkään. Ja koska nykyään ajattelen niin, että ikinä ei tiedä tuleeko enää toista tilaisuutta, (elikkä että elääkö vaikka enää ensi jouluna) siksi elämän ojentamiin tilaisuuksiin pitää tarttua!

Alkupalalautaselta pitäisi löytyä metsäsienisalaatti, waldorfinsalaatti, keltajuurirosollia, paahdettua palsternakkaa + päärynää ja sinihomejuustoa, kaneli-persimmon-fetasalaattia, smetanaa, sipulia, mummonkurkkua, graavilohta, savulohta, katkarapu skagen, silli- ja silakkavalikoima, keitettyä perunaa, leppäsavustettua lampaanviulua + Västerbottenkreemiä + kanttarelleja.

Pääruokalautasella on häränrintaa + karpalokastiketta, paistettua nieriää + tattikermaa sekä imellettyä perunalaatikkoa. (Tosin luulin syöväni lanttulaatikkoa, joten joku tässä mättää - joko listassa on virhe tai laatikko oli todella erikoisella reseptillä tehty.) Lisäksi kieppasin vielä alkupalapöydän kimppuun ja mätin lautaselle pääruoan kylkeen parhaita paloja toiseen kertaan.

Jälkkärilautasella jouluista tiramisua, käpykakkua, konvehteja. Sekä pussiteetä (joka järkyttää mua aina - eli jos maksat teestä suht paljon ja sit se on pussiteetä, niin se on vähän sama kuin kahvinjuojalle olis kahvilassa vain murukahvia, taikka baarissa olis vaan mocktaileja…)

En varannut pöytää ja paikka oli aika täynnä, mutta sain kuitenkin pöydän onneksi. Tosin tämmösessä hälinässä ja ruuhkassa on jotenkin aika vaikea rentoutua ja nauttia ruoasta. Mutta ruokahan tässä kuitenkin on se pääasia. Makuina pidin eniten sienisalaatista, kaneli-persimmon-fetasalaatista, sillivalikoimasta, sekä niistä lampaanviulun kaverina olleista kanttarelleista! Häränrinta oli myös maukasta, vaikkei mielestäni yhtään jouluista. Jälkkärilautasella kaikki maistui hyvältä.

Silti jäin miettimään, että se joku elämys jäi uupumaan. Ei tullut sellainen olo, että pakko päästä tänne ensi joulunakin. Vaikka oli tämä paljon parempi kuin se viimevuotinen Finlaysonin palatsin joululounas. Monipuolisempi ja mielenkiintoisempi. Mutta jotain jäi uupumaan. Ehkä se oli se harmaasuolattu kinkku ja useammat laatikot… ja jouluinen tajunnanräjäytys.

Paja on siis Tampereella, siinä aseman takana olevien vanhojen veturihallien luona olevan Tornihotellin alakerrassa.

Niemen rustholli jouluasussa

 

Lielahden kartanolta tulin vielä Niemeen. Pimeällä jouluisuus sivelee verkkokalvoja täällä mukavasti. Pidän paikasta, pidän siellä toimivista yrittäjistä (kukkakauppa ja sisustusliike Severiina esimerkiksi), pidän paikalla järkättävistä tapahtumista ja etenkin siitä, että rakennukset on laitettu kuntoon, eikä ne enää mätäne oman onnensa nojassa, kuten Tampereen kaupungin omistusaikana. Ihan kaikkia netissä julkaistuja paikan historiasta väitettäviä yksityiskohtia en sen sijaan allekirjoita. Olen tutkinut paikan historiaa 30 vuotta ja minulla on omat teoriani asioista. Teen varmuuden vuoksi vielä vähän tarkentavia lisätutkimuksia ennen kuin julkaisen ajatukseni.

Tällä 1861 rakennetun ’pirttirakennuksen’ kuistilla on otettu meidän hääkuva 2011, kun paikka oli vielä hylätty ja autio, osittain romahtamassa oleva rakennus. Miksikö juuri täällä? No, tämä on symbolisesti mitä vahvimmin esiäitiini Matildaan viittaava paikka. Hän ei asunut tuossa pirtissä, mutta hänen mummonsa asui tilalla joulukuussa 1860 tapahtuneeseen kuolemaansa saakka. Pirtti rakennettiin heti seuraavana vuonna. Tällä tilalla Matilda kyllä syntyi ja hänen kaikki enonsa ja tätinsäkin asuivat siellä lapsesta lähtien. Matildan mummo jäi leskeksi 41-vuotiaana ja hoiti tilaa 9 lapsen yksinhuoltajana, kunnes lapset yksi toisensa perään muuttivat omille teilleen. Myös Matildan mummon äiti asui täällä ja taatan molemmat vanhemmat aikoinaan. Että siksi minäkin halusin hääkuvan paikaksi juuri tämän kuistin; neljä sukupolvea tilalla asuneiden esivanhempien vuoksi. Vaikka se symbolista vain onkin. Tuskin kukaan heistä, (ellei sitten Matilda itse) ole edes käynyt tällä kuistilla heistä seuraavan omistajan aikana, joka tämän rakennutti.

Pirtin vieressä on ’vieraspytinki’ joka on paljon myöhemmän ajan nimitys hienolle rusthollin päärakennukselle. Kun kävin siellä ensimmäisen kerran 90-luvulla, yksi lattia oli romahtanut alas ja hiukan myöhemmin kakluuneja kävi joku varastamassa. Rakennus oli aika huonossa kunnossa kaiken kaikkiaan. Sittemmin Tampereen kaupunki myi nämä rakennukset Rientolan setlementille, joka on hienosti remontoinut molemmat rakennukset. Ihan viime hetkellä! Siitä iso kiitos heille.

Aika ajoin käyn täällä ja istahdan kuistin leveille penkeille miettimään vuosisatojen kulkua. Kauniisti ovat koristaneet paikkaa nyt myös nämä uusimmat omistajat. Melkein näyttää siltä, kuin täällä asuisi joku! Vähän tuohon tapaan ikkunoista on loistanut valo 1800-luvullakin. Ei tosin tietenkään valkoisena sähkövalona, vaan pehmeänä ihanana kynttilänvalona. Melkein voisi ajatella, että Matildan äiti tai mummo kulkee kohta pihan poikki…