1. Sytostaattikerta

 

Paklitakseli ja karboplatiini on mun sytot. Eilen jännitin, tänään aamulla olin ihan rento, tänne sairaalaan tullessa olin viä ihan ok, mutta sitten kun hoitaja kutsui sytohuoneeseen, niin itkuhan siinä taas pääsi. Pelkäsin kanyylin laittoa, mutta onneks se meni ihan hyvin. Paklitakseli (joka muuten tehdään marjakuusesta!) voi aiheuttaa allergisia ja muita reaktioita ihan jo tiputuksen alussa, mutta mulla ei ollu mitään. Tiputus tunnin verran ja sit kävin vessassa ja kun palasin huoneeseen, niin yhtäkkiä oli kuin joku näkymätön jättityyny olis ollu ympärillä; kuulo alkoi hämärtyä ja silmissä näkyi tähdenlentoja. Hoitaja mittas verenpaineen ja alapaine oli 100, yläpaine jotain ehkä 140 paikkeilla (tää on tää lähimuisti, joka siis on kadoksissa!). Söin vähän eväsleipää ja join smoothia ja säädin tuolin enemmän makuuasentoon. Puolen tunnin päästä alkoi tähdet harventua.

Nyt sitten tippuu se toinen syto, eli karboplatiini. Tämä ei siis tunnu miltään, ehkä vain hitusen kättä välillä pistelee, mutta se on ihan jees. Tämä ei siis enää jännitä. Mutta olen kuullut, että jokainen sytokerta on erilainen ja kerta kerralta nää voi olla rankempia. Kiva ylläri oli, että sain valita vapaaehtoisten tekemistä kesäpipoista ja talvipipoista yhden kumpaakin. Oli kyllä sellanen olo, kuin lapsella jouluna. Ja tänne saa siis tehdä pipoja jos haluaa! Vinkkinä kaikille. Myös lastenosastolle. Tuolla korissa oli kudottuja ja virkattuja ja kankaisia pipoja, villaa ja puuvillaa. Että jos tuntuu käsityöhammasta kolottavan, niin mielikuvitus vaan on rajana! Syöpäpotilaat ainakin on hyvin kiitollisia!

Pelottavin juttu tässä syövässä on tietysti se uusiutuminen. Mutta koetan olla ajattelematta sitä nyt vielä ihan kauheesti. Oon käsittäny, että uusimisaika on yleensä puolesta vuodesta kolmeen vuoteen. Eli aika nopee. Ja se tapahtuu neljälle viidestä. Skääg!