Positiivisia pilkahduksia…?

Haluaisin kauheasti olla positiivisempi. Inhoan sitä, millaiseksi marinaksi tää blogi on muuttunut ja mun elämä siis myös tässä taustalla. Oon jaksanu vähä lukee muitten blogeja ja voi jukra kuinka ihana on lukea vaan aivan tavallisista pienistä elämän hyvistä hetkistä! Aamukahvihetkistä, pyörälenkeistä, uusista maljakoista, kukkakimpuista ja kaikesta semmosesta. Vähä kuin pääsisin ite niiden myötä siihen tavalliseen elämään taas kiinni. 

Täällä pelon sumussa on kuitenkin aika vaikea olla positiivinen ainakaan vielä. Yöt on huonoja; heräilen ja valvon. Kunnon lepo on taas ihan hakusessa. Uusia oireita liukuu esiin kuin ukkospilviä. Rintakipua ja ahdistusta, yökötystä, voimattomuutta (paino laskee), heikkoutta, alakuloa, outoja tuntemuksia säärissä ja mustelmia, sydämen hakkaamista ja rytmihäiriöitä… vaikka luusärky on taas hellittänyt otettaan, pelkään että se jälleen voimistuu illan tullen. Sitä paitsi ryöppy uusia oireita ei ole mukava vaihtokauppa jonkun kivun tilalle myöskään.

Ihmettelen sitä, miksi en saanut jo varmuuden vuoksi vahvempia kipulääkkeitä niitä luusärkyjä vastaan? Totuushan on se, että sitten kipujen kourissa on aika huono raahautua apteekkiin hakemaan lääkettä! Mitä täällä Suomessa oikeen pantataan näiden lääkkeitten kanssa? Vai pitääkö huutaa kuin jalopeura, jotta saa sen vähimmän, jota kaipaisi? Mun mielestä on aika epäkelpo lause sanoa, että ei sulle välttämättä tuu niitä oireita. Mun mielestä se kuulostaa enemmän arpapeliltä ja sitä myöten kidutukselta.

Mun oli tarkotus mennä huomenna parturiin leikkauttaan ihan lyhyt siili. Olisin saanu naapurilta kyydin. Nyt on ihan selvää, etten jaksa lähteä sinne todellakaan. Pitää siis perua aika ja kyyti ja vaikka leikkoa tukka ite saksilla. Sytopipo vaan päähän sitte. Loppukevennys; arvatkaa mitä mä tykkään tehdä näinä päivinä aina hetkittäin? Mä katon telkusta ruokaohjelmia! Katon Netflixin dokkareita pizzanpaistajista, ruokien historiasta, makujen ominaisuuksista, kokkikisoista, teen historiasta… ja samalla haaveilen sushista, raikkaista salaateista, rasvaisista ja suolaisista pizzoista… voi olla että se menee överiksi, koska viime yönä näin unta, että joku oli laittanu mulle vihreetä teetä ja se kuppi oli täynnä teen purua, jota syljin ja syljin ja mua ällötti. Peitonkulman osuminen kaulaan aktivoi huikeen ällötyksen ja viime yönä pussilakana oli liukunu varsinaiseksi kangasjoeksi kaulan päälle. Haaveilen siitä, että viikonloppuna jaksaisin vain enemmän olla ja saisin tuoretta sushia ja pizzaa. Sitä kohti…