Munasarjasyöpä

 

Ennen luulin, että ”syöpä” on sama, oli se sitten missä päin kehoa hyvänsä. No enpähän luule enää! Jokainen syöpä on erilainen ja erityisen kiinnostavaa on, että mun gynekologi kertoi viikonloppuna, että just munasarjasyöpä on sellanen, jota sekä gynekologit että lääkärit pelkää eniten. Kerrankin joku superhieno sairaus osuu omalle kohdalle, onhan tää nyt ihan lottovoitto! Voi oikeen paukutella henkseleitä. Että eipä ole joka iikalla, mutta mullapas on.

Kokosin tähän muutaman linkin aiheesta munasarjasyöpä, sillä siitä vissiin ei kauheesti ees ihmiset tiedä. Että miten vaarallinen se on ja että mikä sen kulku on ja ennuste ja riskit ja niin edelleen. Ja että se on ihan eri juttu, kuin joku muu gynekologinen syöpä. Varsinainen haltijakummin suudelma!

https://www.terveyskirjasto.fi/dlk00156

https://www.kaikkisyovasta.fi/tietoa-syovasta/syopataudit/munasarjasyopa/

https://www.tehylehti.fi/fi/hyvinvointi/munasarjasyopa-piiloutuu-pirullisesti-uudet-hoitokeinot-antavat-aihetta-optimismiin

Eilen kävin hoitajan juttusilla. Kerroin aivosumustani ja hän totesi, että se on ihan tavallista. Ja sanoi, että mulla saattaa olla sairastumiskriisi. Se kuulostaa kyllä just siltä, mikä voi ollakin! Suorastaan syöpäpaniikki. Jos nyt joku luulee, että mää vaan täälä naureskelen ja vitsailen koko ajan, niin ennemminkin se menee niin, että oon tosi peloissani ja huolissani ja itken. Vaikka välillä naurankin ja vitsailen mustasti. Mutta eilisestä vielä se, että kelataksi on tosi kätevä juttu! Soittamalla kelataksin numeroon, ja antamalla tiedot (esim tarviiko saattaa sairaalassa autosta osastolle saakka tai onko apuvälineitä jne) saa halvan kuljetuksen kotoa ihan perille saakka. Ei tarvii tuskitella aikataulujen ja jaksamisen kanssa. Jos meiltä nyt normaalitaksilla maksais TAYSiin noin 100€, niin kelataksilla se on 25€.

Eilen selvis yks mielenkiintonen juttu. Mainitsin hoitajalle, että kun mulla on vähä korkeet noi verenpaineet (eilenkin aamulla 166/112 ja pulssi 107), että voisko täälä joku kirjottaa mulle verenpainelääkkeet ihan pysyvästi? Kun ihan oikeesti olen alkanut pelätä aivoinfarktia tai jotain vastaavaa ja koska mulla on ne paineet aina ollu ennemminkin ylärajoilla, kiitos sukutaustan! Hoitaja kattoi mun tietoja koneelta, että niin… sullehan on jo kirjotettu tänne kaks verenpainelääkettä… etkö sä oo syöny niitä? Hääh?? Siis joo, sairaalassa annettiin kyllä verenpainelääkkeitä, koska mun lukemat oli tyyliin 188/140, mutta se oli siellä se. Ai jaa, mä en siis vaan ollu tajunnu että ne oli tarkotettu pysyviksi! Kukaan ei sanonu mulle, että ostapa nää nyt sitten apteekista ja jatka pillerien popsimista! Kuten kukaan ei sanonu myöskään sitä, että kun mun kolestrolilääke oli tauolla leikkauksen ja sairaalajakson ajan, että voit jatkaa niitä heti kotona. Ihmettelin asiaa itsekseni jonain päivänä ja soitin osastolle, josta kerrottiin, että joo, kyllä sä voit niitä syödä! Sanoisinpa, että hiukan epätarkkuutta näissä ohjeistuksissa lääkkeitten suhteen!!

Kuten jo aiemmin totesin, että jokainen päivä on erilainen, niin eilen heräsin ihmeelliseen selkäsärkyyn, joka tuntui siltä, että oikee keuhko on kipee! Sattui hengittäessä ja liikkuessa. Hoitajan mielestä se oli joku jumitus. No viime yönä oli eka kerta kuukauteen, kun nukuin heräilemättä koko ajan ja kääntymiset ei sattunu ja kuorsasin jopa puol ysiin saakka aamulla, sen sijaan että olisin ollu tikkana hereillä kuudelta! Ja nyt tuntuu muutenkin aika normaalilta. Siis ihan ihmeellistä! Tosi kivaa! Paitti että ylihuomenna meen sytostaatteihin ja sit tää kiva häviää. Ne sivuoireet vähenee kyllä ajan mittaan, kunnes kolmannella viikolla on jo aika normaali olo ja sitten onkin jo edessä uus syto. Jonka jälkeen oireet pamahtaa takasin vielä rajumpina, kunnes ne taas hiljalleen hellittää ja sitten kun on melkein terve fiilis niin taas mennään. Kuus kertaa tätä samaa! Jos kaikki menee hyvin, niin oon jouluksi melko jees kunnossa. Mutta sehän tarkottaa sitä, että en jaksa tehä jouluvalmisteluja. Että aattona herään terveenä ekaa kertaa puoleen vuoteen ja ihmettelen, että missä joulu…

Mutta ei hätää, tuun kyllä kertomaan yksityiskohtasesti miten mun kroppa reagoi sytoihin. Ne on joka syövässä erilaiset ja joka ihmisellä eri reseptillä tehdyt ja joka kroppa reagoi eri tavalla. Että ei voi verrata kahta täysin yhteen. Ja etenkään ei voi aatella, että sillä Helmi-tädillä sillon 80-luvulla oli ainakin aivan karmee oksennuskausi aina syton jälkeen. Kaikki on kehittyny ja pahoinvointilääkkeitä tulee about kaks kiloa joka aamu. Että katotaan!