Oon huomannu leikkauksen jälkeen (josta tulee ylihuomenna jo neljä viikkoa) sellasta outoa aivosumua. Se liittyy nimiin ja numeroihin. Mun on kauheen työläs yhdistää nimiä oikein mihinkään. Yks päivä mies puhui Keskisestä (kyläkauppa) ja mietin kauan, että mikä ihme se onkaan. Ja tätä tapahtuu siis harva se päivä. Omituisempaa on kuitenkin se, että mun laskupää on jotenkin nollautunut. En osaa enää laskea juuri mitään. Eilenkin pää löi ihan tyhjää, kun mietin paljonko on 6x200. Ennen olisin sanonu nauraen vastauksen alle sekunnissa. Tosi omituista siis! Liittyyköhän tää sumu yleisesti isojen leikkausten jälkimaininkeihin?
Tänään käytän kelataksia ekaa kertaa ja meen kuulemaan TAYSiin hoitajan ohjeistusta sytostaattihoitoihin liittyvistä lääkkeistä. On mulla jo jonkinmoinen lista kyhättynä asioista, joita pitää muutenkin muistaa kysyä. Nyt olis ihan mukava, jos asuis ihan siinä TAYSin vieressä. Nää matkat vie energiaa aika lailla.
7 kommenttia:
Tiedätkö vielä saatko sytostaatteja suoneen vai tabletteina?Kätevää jos ne voisi ottaa kotona.
Jenni; Suoneen tulevat. Kahta eri sytoa. Aika jännää…
Traumaattinen tilanne vie kyllä lahjakkaasti muistin. Aivot tarvitsevat paljon aikaa prosessoidakseen tapahtunutta, ja se voi jatkua vuosia. Itse jäin traumaan kiinni vuosikymmeneksi, kun en saanut (enkä jaksanut hakea) keskusteluapua. Jos sellaista saat, kannattaa tarttua mahdollisuuteen. Itselleen pitää muistaa myös olla superarmollinen! ❤️
Joululainen; ❤️ Niin on! Mä meen TAYSin psykiatrisen hoitajan puheille (tänään varattiin aika), kun en kokenut, että tää paikallisen TKn hoitaja olis antanu just mitään vastakaikua.
Varma
Lähti liian aikasin varma😁
Varmasti kaikki kokemasi kuormittaa ja nyt kun tavallaat olet pysähtyneemmässä tilassa,kaikki nousee pintaan ja kuormittaa myös muistiyksikköäsi.
Ota kaikki keskusteluaou vastaan nyt kun on mahdollisuus.
Voi ajattelen oikein kuinka istut taxissa.Istun vierelläsi,saat nojata päätäsi olkaani vasten ja pidän sinua kädestä.🩷
Anonyymi; Suloinen visio! 😊
Lähetä kommentti