Päivä toisensa jälkeen

 

Aika kuluu, ylihuomenna on leikkauksesta jo kolme viikkoa. En olisi ikinä uskonut, että oon edelleen näin toipilas, että makaan sängyssä suuren osan päivää. Jaksan kylläkin jo ihan toisella lailla kävellä (tosin tuntuu, että vatsaa pitää kannatella kun kävelee ja haavan yläosa jotenkin kiristää seisoessa) ja istuakin, mutta en silti kovin kauheasti. Eilen kävimme lähikaupassa ihan pienen kierroksen ja olin kassalla jo niin poikki, etten jaksanut edes maksaa. Onneksi mies auttoi. Kaupan yksi ainoa tuolikin oli siellä pelikoneiden takana kaukaisuudessa, kun olisin vain halunnut istua. Mutta on pakko yrittää olla pystyssä, koska muuten selkä kipeytyy ja keuhkoihin alkaa sattua. Puhallan joka päivä pulloon, niin paljon kuin muistan ja sen kyllä huomaa, jos se jonain päivänä jää vähemmälle; yskin yöllä ja keuhkokapasiteetti tuntuu laskevan. Yksi inhottavimpia tunteita on se, ettei ilma riitä!

Oon katellu Netflixistä sarjoja ruoan alkuperästä (Kiina), mausteista, kokkikilpailuista ja pari draamasarjaa. Selkeesti ruokahalu on siis ihan ennallaan. Mietinkin yks päivä, että onko mulla joskus menny ruokahalu ja sain yhden tilanteen mieleen; oltiin miehen kanssa Norjassa moottoripyörämatkalla ja oltiin laittamassa leiriä pystyyn johonkin tienvarren pöpelikköön. Istuin teltan sisäpuolella laittamassa tavaroita paikoilleen kun huomasin teltan ulkopinnalla ryömimässä pari nakin kokoista etanaa… ja meillä oli juuri nakkeja ostettu ruoaksi. Sillä hetkellä melkein oksensin ja ruokahalu oli todellakin poissa.

Yksi aallonpohjia näissä päivissä on se, kun itken lohduttomasti sitä, että en olisi halunnut tätä! (Kukapa nyt syöpää olisi halunnut.) Itkun voi laukaista aika pienikin juttu, mutta olenpa televisiossa törmännyt melkein joka päivä kuolemaan ja syöpään. Jopa yhdessä sarjassa, jota aloin katsoa kun se kertoo New Yorkista ja siinä on antikvariaatti, niin siinäkin joku piru kuoli heti syöpään. Siis äkkiarvaamatta sellasta nyt tulee eteen koko ajan. Katoin Anna-sarjaa (vaikka en pidäkään siitä, kun se on valovuosien päässä Anna-kirjoista) ja siinä tottakai heti oli jonkun henkilön kuolema. Ryhdyin kattoon yhtä ruoka-tiedeohjelmaa, niin eikös siinäkin ollu heti syöpä tapeetilla ihan ekassa jaksossa. Voi ziisus!!

On täällä jänniäkin juttuja tapahtunut. Eilen mies tuli yläkertaan sanomaan mulle, että lintu lensi olohuoneen lasiin. Kysyin heti, että mitä, kuoliko se? Ei. No menikö lasi rikki? Ei. Mutta se lensi lasiin sisäpuolelta! Se siis oli onnistunut sujahtamaan sisälle tuuletusikkunasta ja tehnut kiepin olkkarin ilmatilassa ja pamahtanut sitten päin lasia, totta kai. Se tipahti kaapin ja seinän väliin ja sieltä norsun kokoisten pölypallojen seasta saatiin ongittua se lopulta esiin, jollon se lähti liitelemään ruokailuhuoneen katon rajaan. Kaikki mahdolliset ovet oli suljettu, mutta oli sillä siinä vähän tilaa lennellä. Kunnes se lensi uudestaan siihen olkkarin ikkunaan. Tällä kertaa se tipahti kaapin päälle, josta mies sai siepattua sen kämmeneensä ja päästettyä ikkunasta pihalle. Ressu pieni lintu parka! Onneksi se lähti heti lentoon ja selvisi vain säikähdyksellä.