Nyt kun eletään ekaa sytostaatin jälkeistä aamua, niin voin sanoa, että vielä ei mitään merkittävää ole tapahtunut. Pieniä oireita toki oon havainnut eilen ja yöllä, mutta seuraava etappi taitaa olla valkosolukasvutekijä-pistos, jonka pistän kahden jälkeen. Syto vaikuttaa valkosoluihin romahduttavasti ja tämä pistos (hoitajan sanojen mukaan) on kuin ruoska, joka säväyttää luuytimessä ne valkosolut uudelleen kasvuun, joten kipuja etenkin jalkojen luustoon ja lihaksiin voi olla tulossa.
Koska melko varmasti odotettavissa on ummetusta, niin hoitaja kehotti jo eilen illalla ottamaan vatsanpehmentäjää, eli ostin jo valmiiksi kotiin ison paketin Pegoriania. Sitä kantsii tässä nyt hörppäillä joka päivä useita kertoja. Pahoinvointia saattaa tulla joko heti sytohoidon jälkeen parin kolmen tunnin aikana, tai sitten viivästyneesti 18-24h hoidon aloittamisesta. Mulla tuo 24h tulee täyteen tunnin kuluttua, eikä mitään oireita ole vielä tullut, joten sen suhteen taidan olla onnekas. Ei edes vähäisintä kuvotusta.
Ainoot oireet on olleet eilen kun istuin sairaalan aulassa tunnin odottelemassa kelataksia, iski tosi kova väsymys! Jos joku olis tullu sanoon, että ’kävelläänpä tonne 50m päähän’, niin olisin sanonu, että et oo tosissas ja pistäny pitkäkseni. Väsymys kuitenkin hellitti kotimatkan aikana ja vaikka vielä kotona väsytti, niin uni ei kuitenkaan tullut. Lääkkeet (kortisoni) vaikuttaa unettomuutena, joten saan jatkaa melatoniin syömistä. Toinen oire oli illalla pieni lämmön nousu 37,3:een. (Mun tavallinen lämpö on 36,2.) Mutta siitä ei tarvii olla huolissaan, koska vasta äkillinen kuumeen nousu 38:aan asteeseen on semmonen, josta pitää soittaa hoitajille. Sitten illan aikana kolme kertaa tuli käsiin kummallinen sisäinen kuumuus. Kahella kertaa kyynärpäästä sormenpäihin ja yhesti olkapäästä sormenpäihin. Ne oireet kesti kuitenkin vain muutaman sekunnin kerrallaan. Yöllä ramppasin pissalla tunnin välein ja uni oli rikkonaista siitä melatoniinista huolimatta. Samalla lievät neuropatiaoireet alkoi tuntua jalkapohjissa, eli aina kun laskin jalat lattiaan ja aloin kävellä, jalkapohjia pisteli. Tämä on hyvin yleinen oire ja voi pahentua tunnottomuudeksi sekä jaloissa, että käsissä ja pahentuneena ja hoitamattomana voi jäädä pysyväksi. No tämä ei ollut vielä paha ja teen näistä kaikista listaa ja mainitsen hoitajalle sekä lääkärille ensi kerralla.
Yks hyvin positiivinen asia tällä viikolla on ollut, että mun leikkauskipu ja vatsan arkuus on hävinneet. Mähän otin viimeisen panadolin puolikkaan tiistaina. Mitään aristusta ei tunnu nousemisen yhteydessä, eikä myöskään silloin kun sängyssä vaihtaa asentoa ja kääntyy kyljeltä toiselle! Jee jee!! Täytyy vastapainoks sanoa, että tämä syton aloittaminen jännitti kyllä aika lailla, mutta oon kyllä ällistynyt siitä, miten helppo tämä eka kerta mulle oli! Kaikissa ohjeissakin tosin sanotaan, että jokainen potilas reagoi eri tavalla, vaikka syöpä ja hoito (se sytoannos) olisi ihan samoja. Joten näitä ei kannata kenenkään lukea ihan yks yhteen omaan tilanteeseen verrattuna, mutta jotain vertaistukea ja yhtä esimerkkiä tästä kuitenkin saa varmaan irti. Ite oon just nyt aika positiivisella mielellä -toistaiseksi- ja kolmen viikon päästä on toinen koetus, kun meen uudelleen sytoon.
2 kommenttia:
Kiva kuulla että selvisit voittajana ekasta kerrasta. Toivottavasti jatkokin menee ilman suurempia taisteluita.
Jenni; Niinpä! 😃 Toistaseksi siis. Koska makumuutokset, suunnlimakalvojen kuivuminen ja kipuilu voivat vielä tulla tässäkin käsittääkseni. Tosin just äsken kuulin eräästä iäkkäästä munasarjasyöpäpotilaasta, jolla ei ollut sytoista mitään oireita koko aikana! Että niinkin voi tosiaan mennä.
Lähetä kommentti