Eilen leikkauksesta tuli kuluneeksi kaksi viikkoa. Kotona olen ollut nyt viisi yötä. Lääkkeenä 1g Panadol ja 600 mg Ibuxin, molempia yksi kolmesti päivässä. (Vähän oudosti mun mielestä kun ajat on klo 9, 15 ja 21… eli yöllä tulee 12 tunnin tauko, kun päivällä se on vaan kuusi tuntia. Miksi väli ei voisi olla tasavälein 8 tuntia?) Aluksi piti ottaa ylimääräisiä ibuxineja öisin, parikin kertaa. Eilen aloin puolittaa aamun ja päivän ibuxinit ja se tuntuu sujuvan ilman kipuja. Pidän tämän tason kolme päivää ja kokeilen sitten jättää päivän ibuxinit pois kokonaan ja ottaa yöksi puolikkaan. Sen jälkeen alan puolitella Panadolia.
En nuku vieläkään kovin hyvin. Olen onnekas, jos saan nukuttua neljä tuntia putkeen ja saan uudelleen unen päästä kiinni saman tien. Yleensä jään valvomaan tunniksi pariksi. Joskus pystyn nukkumaan päiväunia vajaan tunnin. Tällä hetkellä niskan jumitus haittaa myös unta ja selkä kipeytyy, jos makoilee sängyssä liikaa. Toisaalta en jaksa olla paljon jalkeillakaan. Koetan kompensoida sitä istuskelemalla joko sängyn laidalla tai sohvalla muutamia tunteja päivässä. Puhallan vesipulloon, jotta lima lähtee keuhkoista (tilanne on jo aika hyvä!) ja koetan syödä kellon mukaan. Mun pitäis mättää kitusiini sokeria ja rasvaa ja suolaa. Paino on tippunut melkein 7 kiloa. Siinä ehkä osasyy siihen, että en jaksa oikein mitään. Ja toki sekin, että sairaalassa hemoglobiini tipahti 150:sta alle 100:aan.
Vessaan en saanu sitä apuvälinettä ja toisaalta totesinkin jo, että kepin kanssa pärjään ihan hyvin. Moni asia on kielletty vielä kuukaudeksi eteenpäin (polkupyöräily, paria kiloa painavampien nostelu, kumartuminen, kyykistyminen) ja sänkyyn on mentävä kyljittäin. Vatsalihaksia ei juuri saa, eikä voikaan käyttää. Pidätyskyky on lähes nollissa, eli vaipoissa kuljetaan. Oman mielenrauhan takia ehkä vielä pitkäänkin.
Varasin kampaajan ensi viikolle, mutta joudun perumaan sen, sillä tajuan jo nyt, että ei ole voimia käpsytellä pitkin katuja ihan vaan huvin vuoksi.
Onko kaikki siis sujunut odotusten mukaisesti? No tjaa, ainakin itse yllätyin siitä miten kateissa voimat on ja miten hidasta tää toipuminen on. Mutta haava on parantunut hyvin ja kivut on tiessään. Joka päivä napsin vielä Cuplatonia, jotta vatsan väänteiltä vältytään. Pitäisi kävellä enemmän joka päivä ja yritän toki parhaani.
2 kommenttia:
Toipuminen ottaa kyllä aikaa. Itse olin sinuun verrattuna pienessä leikkauksessa pari vuotta sitten. Piti muka toipua muistaakseni viikossa. Loppujen lopuksi olin pari kuukautta sairauslomalla. Elimistön palautuminen oli niin hidasta, että luulin jo leikkauksen epäonnistuneen, mutta olin vain hidas toipumaan. Kun aloin parin viikon päästä yrittämään muutakin liikkumista kuin hissuttelua huoneesta toiseen, pystyin juoksumatolla kävelemään pienen hetken 2 km/ h -vauhdilla eli ihan matelua ja sen jälkeen olin ihan hiessä ja jalat tärisi. Pienin askelin siitä sitten eteenpäin.
Hienoa, että olet jo pystynyt jo lääkkeitä vähentämään. Itse otin kyllä Burana 600:ta kahdeksan tunnin välein, kun kerran hereillä olin. Ehkä tuossa oletetaan, että nukkuu yöllä pidemmän jakson, niin ei tarvitse välillä herätä ottamaan. Olin allerginen kolmiolääkkeille (meni melkein taju eikä meinannut saada henkeä) ja määrätylle antibiootille, joten oksensin näitä lääkkeitä lähes kahdeksan tuntia putkeen, ja sitten olisi pitänyt ottaa seuraava. Kolmiolääke jäi siihen yhteen ja antibiooteista soitin, että en pysty syömään, niin onneksi sanoivat, että se on vain varmuuden vuoksi (?), joten jätin sen myös kahden tabletin yrityksen jälkeen pois.
Voisikohan jokin hierontapallo tai -rulla auttaa selän jumeihin, jos pystyisi nojaten vähän rullailemaan. Tai onko sinulla sellaista laitetta, jossa on lätkiä, joista tulee ”sähköisiä” sykäyksiä, kun laittaa kipeän kohdan päälle.(en muista laitteen nimeä). Niitä saa muistaakseni apteekista ja ehkä Prismasta.
Paljon virtuaalisia voimahaleja! ❤️❤️
Joululainen; Voi hurja, aikamoista! Niinhän me tosiaan ollaan kaikki yksilöitä ja toivutaan sen mukaan ja vielä moni asia vaikuttaa siihen. Esim mä jaksan istua jo sohvalla vaikka kolme tuntia ja katsoa sarjoja, mutta uuvun ihan täysin vartin puhelusta.
Oikeastaan pitäis vaan muistaa, että mun kuuden viikon varoajasta on kulunut vasta kolmannes. Ja olen jo paljon pirteämpi kuin alkuviikosta! Mutta edelleen olen vähän ihmeissäni siitä kiirekotiutuksesta…
Mäkin mietin, että kai mä voisin omin nokkineni säätää tuota lääkkeidenottoaikaa tosiaan siihen kahdeksaan tuntiin. 🤔
Mun niskajumitukseen on auttanu huivi kaulassa ympäri vuorokauden. 😊
Kiitos!! ❤️
Lähetä kommentti