Tänään tämmönen tuska

 

En nyt oikeen tiedä pitäiskö itkee vai nauraa, mutta mä aloin siis uneksia täällä petilläni ruoasta ainakin jo viikko sitten. Aluksi kuola valui kun ajattelin hampurilaisia, Friends&burgersin ranskalaisia ja kaikki dipit mukaan tai Kaivannon hot wingsejä. Sit mukaan tuli pizza. Lupasin pyhästi, että syksyllä, kun mennään mökille, ostan pelkästään itelleni kolme isoa pizzaa viikonlopun ruoiksi. Syön pizzaa aamupalaksi, lounaaksi, kahvin kanssa, päivälliseksi, iltapalaksi ja kääriydyn vielä yöksikin pizzaan niinkuin peittoon ja imeskelen pizzan reunaa nukahtaessa, niinku lapsi peukaloa. 

Se oli kuulkaa vasta alkua.

Päivä päivältä himoitsin pizzaa enemmän kuin koskaan ennen ja enemmän kuin mitään koskaan. Lopulta tää kulminoitui siihen, että en pystynyt keskittymään mihinkään muuhun kuin pizzan ajatteluun. Selasin Napolin, Lucan, Sitkon ja Basilicon pizzalistoja. Luin hitaasti joka täytteen ja näin pizzan rakentuvan silmieni edessä. Sain loistoidean; me tehdään jälkikasvun kanssa sellanen haaste, että syödään kaikki Napolin 100 pizzaa numerojärjestyksessä, ei poikkeamia. Napoli on vaan niin pirun suosittu, että sinne on aina  ihan ultimaattinen jono. Mun tarvii varmaan hankkia pyörätuoli tai vähintään rollaattori, jotta jaksan jonottaa niiden pizzoja kymmeniä tunteja seuraavan vuoden tai parin aikana!

Voiskohan pizzaa muuten laittaa blenderiin oliiviöljytujauksen kanssa ja pursottaa massan suoraa suoneen? Pahus, kun se kaulavaltimokanyylikin otettiin jo pois! Ei sillä, että sairaalaruoka olis pahaa! Olen varmaan sairaalan kiitollisin potilas, kun ruoka on maittanut koko ajan ja musta ne ruoat on oikeesti tosi hyviä. Oikein aina odotan, että mitä tänään mahtaa olla lounaaksi tai päivälliseksi ja syön aina lähes kaiken. Paitsi usein en kyllä jaksa jälkkärit enää, kun tuntuu, että täällä saa ruokaa joka kolmas sekunti! On nämä sairaalaruoat kyllä muuttuneet hurjasti vuosien saatossa. Ei mun mielestä ennen saanu jacky makupala-vanukasta, taikka suunnilleen mitään sen kummempaa kuin armeijan soppatykki pystyi tuottamaan 50-luvulla… Mutta voi myös olla, että jos ihminen on syömättä monta päivää, niin se ihan tavallinenkin arkiruoka on vaan sit superhyvää!

Mainitsin eilen hoitajalle, että hitsi kun mulla on aivan järjetön pizzahimo, ollu jo päivätolkulla! Hän vastasi siihen, että tiedätkös mistä se johtuu? Sun elimistö alkaa nyt huutaa niitä rasvoja ja muita ravintoaineita. Että jos sulla on mahdollista, niin pyydä läheisiä tuomaan huomenna pizzaa. Meinasin tippua lepositeistäni; siis mitä, saanko mä oikeesti jo nyt syödä pizzaa???!!!! Jooo, ei mitään estettä. Herran jumala… ettepä arvaa mitä syön tänään lounaaksi! Tässä sen nyt näkee; universumi vastaa kyllä, kun siltä pyytää. Tai no, tytär ehkä, mutta kumminkin. Waude!

Haha, mä nään nyt jotenkin sieluni silmin sen kuolan määrän, jonka tämä synnytti… villi veikkaus, että joku muukin saattaa syödä tänään ehkä pizzaa.