Sotkuista

 

Ylämäkiä ja alamäkiä. Kaikkea mitä pitää muistaa (päivittää koko ajan kysymyslistaa hoitajille), apteekista kaikenlaista oireita varten (suun limakalvojen kuivuessa hellävaraista hammastahnaa, vatsan pehmentäjää, voiteita), tarkkaan harkittuja ruokia siltä varalta, että nieleminen hankaloituu ja makuaisti muuttuu, ei kuumia ruokia, proteiinijuomia anemian varalle, eväät sytopäivään…

Sairaala säästää… arvatkaas missä? Kun syöpäpotilas menee sytostaattihoitoihin (joka kestää yleensä 2-3 tuntia), hän sai ennen välipalaa (esim leipiä, jogurttia yms) sairaalassa, siinä samalla kun katottiin, että mihin se vointi menee heti tiputuksen jälkeen. No, nyt säästetään ja pitää olla omat eväät. Tässä kohtaa räjähdin nauramaan, kun hoitaja selitti, että ehei, ei täältä mitään enää saa! Olin jo ehtinyt kuola valuen miettiä, että mitä hyviä leipiä siellä mahtaa olla tarjolla. Että sillä viisiin. Ei sitte. Pitäkää leipänne!

Oon lukenu dekkareita - kuten ”ohjeita sinulle joka saat syöpälääkehoitoa”, ”syövänhoidon verkkopoliklinikka, opas käytön aloitukseen”, ”syöpäpotilaan ravitsemusopas”… tiiättekö, kun ei yhtään huvittais, ei yhtään! Haluisin vaan tehdä tavallisia juttujani ilman fyysisiä rajoituksia ja stressiä. Mutta ei. Tänään illalla pitää jo aloittaa lääkkeiden ottaminen huomista silmällä pitäen. Tänään on myös viimeinen napapiikki! Ottaisin sen kunniaksi pullon skumppaa, jos voisin. Nyt ei uskalla alkoholia maistella pitkään aikaan. Tässä on muutenkin kemikaaleja kropassa ja elimistö lujilla.

Varasin jo ajan parturiin, koska tämä järkyttävä polkkatukka pitää saada siiliksi, ennen kuin tukka alkaa irrota. Se on vähä hämmentävää, kun lääkäri sanoo eri lailla kuin toinen lääkäri tai hoitaja. Mutta uusimman tiedon mukaan se tukka alkaa lähtee toisen syton jälkeen. Aikaa ja jaksamista ei oo siis enää mihinkään välivaiheleikkauksiin. Uh huh. Jännittää kyllä se huomisen syto. Vähä samalla lailla ku leikkauskin; ei itse operaatio, vaan pistäminen ennen sitä ja sit ne jälestäpäin tulevat päivät, joista ei tietysti kukaan osaa sanoa varmaksi, että millasia ne on.