Tässä kuvia viime vuoden elokuulta. Koristekaalit kasvoivat hauskoiksi tupsuiksi parvekelaatikossa ja loppusyksystä ne olivat tosi kivan näköisiä auringonkukkien kanssa. Vaan nyt; minkään valtakunnan kaalit ei ole kasvaneet pientä tainta pitemmälle, auringonkukat ei ole auenneet, krassit on vaan hitusen kasvattaneet lehtiä. Mikä puutarhaani vaivaa? Tomaatitkin on vielä pieniä ja vihreitä. Ainoan oranssin tomaatin pelastin sisälle, ennenkuin harakat popsivat sen niinkuin chilit jo popsittiin.
En tule ehkä ikinä ymmärtämään puutarhan kaikkia kiemuroita, mutta tänä kesänä on ainakin ollut lämmin ja nyt elokuussa on satanut senkin edestä. Väärässä järjestyksessä siis, luulen ma. Voi tietysti olla, että vika on sijoittelussa ja lannoituksessa... myönnän, etten hallitse näitä osa-alueita juurikaan vielä. Alkukesän kasvihypetys on vaihtunut siis loppukesän ankeahkoon hölmistymiseen!
2 kommenttia:
Puutarhurin on oltava valmis kaikenlaiseen niin ilossa kuin takaiskuissa. Viime yönä satoi niin, että meiltä kaatui 45 vuotta vanha tuottoisa kaneliomenapuu. Onneksi laitoimme joku vuosi sitten keltakanelia kasvamaan ja nyt laitamme vaaville oman puun valkeakuulasta♥
Leena Lumi; Voi ei!! :( Meillä kävi samoin noin 10 vuotta sitten. Eräänä aamuna vanha omanapuu oli kumossa. Maa savinen ja vetinen ja puu täynnä omenoita. Kaikkeen pitää periaatteessa olla valmistautunut. On se hyvä, ettei perheen elanto ole kuitenkaan kiinni tästä, muuten oltais kuoltu nälkään jo monet kerrat...
Lähetä kommentti