Possujen kemut

 

Äimän käkenä pölähdimme maaseutuajelulla keskelle villapossulaumaa!

Possut juhlivat sitä mahtavaa tilaisuutta, kun lunta on niin paljon, että oman aitauksen aidan yli voi vaan kävellä. Voin kuvitella miten eka kekseliäs ja utelias possu on tajunnut loistavan tilaisuuden ja sanonu muille, et hei kattokaa, me voidaan tehdä rynnäkkö naapurin tontille ja juosta vieläpä tien yli edes takasin! Kuka lähtee mukaan? Ja muut on olleet epäileväisiä, että et oo tosissas, ei sinne voi mennä. Ja tää on vaan jankannu, et joo joo, kyllä voi, kattokaa! Ja juossu sit niin ku susi kintereillä yli teiden ja tantereitten. Ja wooooh, sika toisensa perään on kipittäny korvat lepattaen yli aitojen ihan vailla mieltä.

Semmoseen tilanteeseen me tömähdettiin autolla ja kateltiin huuli pyöreenä sitä sikamaista menoa ja meininkiä. Pysähdyttiin kuvaamaan possuja ja huomattiin, että poliisi ilmestyi pian meidän taakse ihmettelemään tilannetta myös. No, ilmeisesti tilanne on nyt hallinnassa ja hyvä niin, ennen ku tulee ruumiita. Kun me lähettiin ajeleen eteenpäin, niin joukko possuja alkoi hölkätä meidän perässä. En tiedä mitä ne ajatteli, mutta vähän tuli semmonen olo, että älkääs nyt ihmeessä meitä alkako seurata!

Että jos joku luulee, että maalla ollaan kauheen totisia ja jäykkiä, niin täällä ei totisuudesta ja jäykkyydestä ollu tietookaan. Täällä oli kemut vailla vertaa!