.

.

13.2.2024

Kaupunkipäivä


Eilen vietin kaupunkipäivän oikein aamusta iltaan saakka. Tutustuin uuteen paikkaan, söin, luin, makasin hoitopöydällä ja -tuolilla, shoppailin, kävelin ja ihastelin keväistä valoa.


Ekana kahvilassa karjalanpiirakka munavoilla, britakakku ja vihreetä teetä. Sitte fyssarille. Viimeinen kerta toistaiseksi. Varsinaisesti hän ei nyt voi mua auttaa enempää, vaan homma siirtyy pääpainoltaan kotiläksyihin, niihin omiin liikkeisiin, joita teen enemmän taikka vähemmän about päivittäin. Paisti tietty jos tulee joku uus vaiva, jonka takia sitte taas kipasen hänen luokseen. Sit seuraavaks jälkikasvun kanssa Taito-shoppiin, joka muuttaakin tutusta kulmauksestaan Verkarantaan ihan näillä viikoilla. Taito-shopit on mun lempparikauppoja, sillä niistä löytää aina jotain. Ja etenkin, koska voi sitten kannattaa kotimaista käsityötä! Minäpä mennä pämäytin ja ostin tällä kertaa sammaleenvihreän pipon! Se on kaunista neuletta (sovitin kyllä paria mukavan näköistä trikoopipoa, mutta ne näyttää aina niin kauheilta päässä ja sanonkin niitä kondomipipoiksi) ja tää on just sopiva sisäpipoksi, sillä se tähän asti käyttämäni sytopipo jättää vähän niskan paljaaksi. Ulkonahan mä käytän aina talvisin joko hattua tai korvaläppiä ja nyt kun tukka on vasta ihan beibi, niin todellakin hattua!


Notkuin jonkun aikaa kirjakaupassa myös. Istuin nojatuolissa ja selasin paria kirjaa, mutta päädyin lopulta tuohon kuvan ”Vähän enemmän vähemmän”-kirjaan. Tausta alkaa näin: ”Mitä jos pieni onkin parasta? Luopua, tyytyä, jäädä paitsi - pyrkimyksemme ekologisesti kestävämpään elämään hahmottuu helposti kieltäytymisten ja niukkuuden kautta. Voisiko asia olla toisin?” Täytyy painokkaasti sanoo, että kirjakaupat ne vasta paha rasti mulle onkin! Voi huh huh. Mutta kun kattelin ympärilleni, niin musta tuntui, että valikoima yhä pienenee vuosi vuodelta, samalla kun kirjojen kierto huimasti nopeutuu, eikä muutaman vuoden takaista kirjaa enää löydä muuta kuin divarista. Ja samaan aikaan poistokirjojen alehyllytila vaan kasvaa. Ja kaiken muun sälän tila, joka arveluttaa mua, että kuuluuko ne kirjakauppaan, lisääntyy ja lisääntyy. Marimekon vesipullo esimerkiksi. Vaikka kaunis onkin, ei siinä mitään. Mutta kuuluuko se tosissaan kirjakauppaan? Mitä jos rautakauppa myis enimmäkseen irtokarkkeja, autotarvikekauppa käsilaukkuja, pelikauppa tyylihuonekaluja ja vaatekauppa autonrenkaita? Ois niinku sillee ihan sattumanvaraista, että mitä mistäkin saa, eikä kukaa olis enää oikeesti erikoistunu mihinkään.

Selasin myös Miki Liukkosen päätähuimaavan kokoista tiiliskiveä. En tiedä onko se se postuumi teos vai joku muu, enkä muista nimeäkään, sillä en ole lukenut häneltä mitään koskaan aiemmin. En edes tiennyt koko henkilöstä yhtikäs mitään, ennen kuin hänen kuolemastaan uutisoitiin. Katoin dokkarin hänestä ja kiinnostuin. Mukavan ja herkän oloinen tyyppi, joka on kuitenkin täysin oman polkunsa kulkija, mutta myös suureksi harmiksi sairas. Luin tuosta tiiliskivestä pätkän ja se oli jotain sellasta millaista en ollu koskaan lukenu. Ei lainkaan pisteitä, vaan yhä eteenpäin soljuvaa tekstiä, joka voisi kyllä kurimuksen lailla imaista mukaansa. Voi olla, että ostan hänen kirjansa vielä jonain päivänä. Jos se jää nimittäin kummittelemaan mieleeni, niin etten voi olla ostamatta. Se tuntui lukukokemuksena hyvin mukavalta.


Sokoksen italialainen salaattibaari on ollu mun unelmissa puoli vuotta. Nyt vasta pääsin sinne ja olin ihan pinkeenä innosta, koska oon syöny siellä elämäni parhaan salaatin! No, toki se salaatti sitten oli poissa valikoimista, kuinkapa muutenkaan. Ihan jees oli tämäkin, jonka sitten hätäpäissäni rakentelin valikoimassa olevista aineksista. Se ihana olis ollu vuohenjuustosalaatti, se jossa on mustikoita pinnalla! En ihan päässy käsitykseen, että oliks sen ainekset vaan just eilen loppu vai onks se lopullisesti loppu. Tutkin asiaa. Todellakin.

No, kävimme myös jälkikasvun kanssa tutustumassa Laukontorin saunaan. Sitä voit katella täältä. En ollu ikinä käyny siellä, vaikka vahva aikomus oli viime kesänä kiertää kaikki tämmöset ihanat saunapaikat yhen päivän aikana. No se sitte jäi - sattuneesta syystä, kun makasin sairaalassa. Soitin ekana sinne Laukontorille muutama päivä sitten, että pitääks meidän varata paikkamme sinne ja miten maksetaan ja miten muuten kaikki toimii. No kuulemma nyt oli hiljaisempi päivä, joten paikkaa ei tarvinnu varata ja käteisellä voipi maksaa siihen saunaravintolaan. Okei, siispä sinne! Siinähän ois voinu ensteks syödä vaikka aamupalan (paikka aukee maanantaisin vasta klo 11, eli meneeks se jo varsin lounaaksi?), mutta me mentiin suoraa saunaan. Erilliset pukuhuoneet, mut yhteissauna miehille ja naisille. Me oltiin sielä tosin ihan alkuun kaksin, ennen ku sinne tuli pari muuta naista lisää. No, ensinnäkin löylyhuone oli aivan ihana! Iso melkein muinaisen näkönen kiuas, iso näköalaikkuna Ratinansuvantoon, isot lauteet, joissa mahtui vaikka makoilemaan tai joogaamaan. Ulkona lyhtyjä, joissa paloi oikeet kynttilät, keinutuoleja ja riippuvia keinujakin! Ja sit portaat sinne altaaseen, jossa on kylmä suvannon vesi, ihan ku avanto! Tuuli oli niin hyytävä, että en uskaltanu kastautua, mutta saunoin sitäkin enemmän. Tää on kuitenki ehkä enempi semmonen tuulettomien päivien paratiisi.

Mulla oli myös hammaslääkäri samaan syssyyn. Määhän oon vankka pelkopotilas ja siksi oon sopinu lääkärini kanssa, et käyn siellä 1,5 vuoden välein sen tavanomaisen vuoden sijaan. Hän on yksityinen ja oon käyny siellä yli 20 vuotta. Kai vuodesta 2002, koska muistan sanoneeni aluksi, että en oo käyny hammaslääkärissä 12 vuoteen, elikkä kouluaikojen jälkeen ja hän oli ihan järkyttynyt. Paitsi sitte ku tutki mun purukaluston, niin olikin ihmeissään, koska reikiä ei ollu. Siks olinki totaalisen yllättyny kun multa löytyi nyt yks pieni reikä. Mun eka reikä aikuisiällä!! Tähän asti on paikattu lapsuuden paikkojen irtoomisia ja jotain pieniä hampaan lohkeemisia. Kääk! No, tunnustan, että oon juonu sikana energiajuomia ja limsoja ja karkkiakin on tullu vedettyä. Siis tän toipumisen aikana kesän jälkeen. Nyt tarvii vähän kerrassaan tehä muutos, koska en haluu että mun hampaat lahoo kokonaan jo tässä iässä!

Ja heti ku se hammaslääkärin määrittämä tunnin varoaika oli päättyny, hilipasin vielä Friends&brgrs -ravintolaan syömään purilaisannoksen. Hemskatin hyvää (hakkaa mennen tullen jotku heset ja nää tämmöset pikaketjut) ja sitä paitsi nyt kun nuoriso on muuttanu Ratinan kauppakeskukseen, niin tääl oli tilaa syödä rauhassa ja kaikki muut asiakkaatkin oli aikuisia. Jeees. Että semmonen kaupunkipäivä mulla oli. Ai nii, ostin myös dosetin, mutta siitä ehkä toiste enemmän. Pikku hiljaa voin ryhtyä sopimaan myös ystävien tapaamista, kun jaksan jo olla kaupungissa aika hyvin. Jaksan kävellä pieniä siirtymiä ja notkua kahvilassa taikka ravintolassa. Mahtavaa, se on kevät kuulkaa!!


 

4 kommenttia:

Arkisin | jenni kirjoitti...

Ihana kuulla että jaksat jo enemmän 🩷

Anni kirjoitti...

Olipas sulla akkuja lataava hieno päivä.Tuli semmonen fiilis että nyt junaliput ja kaupunkiin. Paitsi että junat eivät kulje !!

Thilda kirjoitti...

Jenni; Kiitos! ❤️

Thilda kirjoitti...

Anni; Niin oli! 🥰 Toivottavasti pääset ensi tilassa kaupunkiin!