Hotellikuiskaajana Helsingissä

 

Ja koska me keksittiin siskon kanssa tunkea itsemme hotelliin, jossa emme edes yöpyneet, niin sittenhän siitä ei meinannut tulla loppua ollenkaan! Vaakunan jälkeen änkesimme Hotelli Presidenttiin. Ulkoapäin susiruma rakennus oli vähän siedettävämpi sisältä. Ehkä huoneissa käyminen olisi vielä enemmän parantanut fiilistä, sillä Ivana Helsinki on suunnitellut huoneisiin teemoja kuten ’sisu’, ’juhannus’, ’hiljaisuus’ jne. Hotellissa oli juuri sillä hetkellä meneillään ties kuinka monta tilaisuutta yhtä aikaa, joten porukkaa oli kuin pipoa. Sekin ehkä vähän häiritsi fiilikseen pääsyä. Jos nyt vuonna 1980 valmistuneessa hotellissa mitään kovin vetoavaa fiilistä voi edes olla. Nimensä mukaisesti presidenttejä kunnioittava paikka kyllä oli. Omaan makuuni kuitenkin vähän (huonolla tavalla) vanhanaikainen, eli jumittunut tunkkaiseen 1980-lukuun, jota tuskin kukaan kovin kiihkeästi kaipaa. Mutta jos haluaa olla ydinkeskustassa (ihan Kampin ostarin vieressä) hitusen arvokkammassa paikassa, mutta ei kuitenkaan maksaa maltaita huoneesta, niin tämä voisi olla se paikka. En ole ihan varma mitä olisin itse tehnyt viihtyisyyden parantamiseksi - ehkä tursottanut 1980-luvun kotimaista designia joka puolelle - mutta kenties myös raikastanut värimaailmaa jollain tavalla ja kiillottanut kuparikaiteet hohtaviksi. Miksi ne onkin aina niin sumeet ja kämäsen tahmeet joka paikassa?!

No mutta missäs se kesäilta olisi Helsingissä vetävämpi kuin kattojen yllä, eli seuraavaksi suuntasimme Hotelli Torniin. Tämä on klassikko! Sisälle astuessa silmiin särähti kuitenkin hyvin moderni taide ja sisustus, joka ei ollenkaan sovi 1930-luvun henkeen. Olin kuvitellut, että täällä on rempan myötä tehty paikasta 30-luvun henkinen, mutta eihän se niin ollutkaan! Ihan jees sisutus tuo olisi ollut jossain uudessa hotellissa, mutta mun mielestä hotellien pitää kuitenkin erikoistua ja näitä uusiahan on kuin sieniä sateella. Huomioimme myös lukuisat erilaiset designtuolit, joita kaikkia oli totta kai pakko kokeilla. Melkein kaikissa oli aika huono tai tosi huono istua. Jos lounge ei kutsu viipyilemään, niin mitä peijakasta se meinaa? Hissillä pääsi ylös ikkunakerrokseen, josta oli upeat näkymät ja siellä olisi voinut viihtyä. Nyt se oli vain aika täynnä porukkaa, joten menimme kurkkaamaan vielä sen ylimmän kerroksen, eli parvekkeet. Siellä oli piskuinen baari ja väkeä ihan ammuttuna! Ja ahdistavinta kaikesta; sinne mentiin kierreportaita, jotka oli järjettömän ahtaat, joissa sain melkein paniikin. Niissä ei mahdu ohittamaan ketään, joten jos alhaalta ja ylhäältä tulee porukkaa yhtä aikaa, jonkun pitää pakittaa. Huh! Näkymät oli kyllä todellakin upeat ja huoneet on ilmeisesti tyylikkäät ja vanhan henkiset. Niistä plussaa!