Remppa jatkuu ja muita juttuja

 

Kevät, melkein kesä! Eilen istuin ulkona auringossa niin että niskaa poltti. Alettiin koota kasvihuonetta, kun viime kesänä se vaan jäi ja jäi ja sitten olikin sairaus ja leikkaus ja kaikki. Se kasvihuone on kuin joku ikeahuonekalu tai palapeli, mutta eiköhän siitä ajan kanssa selvitä. Nyt on jo ovi ja tuuletusluukku ja pohjan raamit valmiina. Nepä ne on tärkeimmät, sillä eihän semmoista kasvihuonetta voi käyttää, jossa ei ole ovea! Kiersin puutarhan tarkastellen jokaista minimaalista itusta, joka ruskeiden lehtien joukosta esiin punnertaa. Kaikki puut ja pensaatkin on elossa. Kevät on yhä enemmän mun aikaa! Kesän kynnyksellä oleminen on aivan yksselitteisesti parhautta!

Kädessä tää musta peukalotuki auttaa tosi paljon! Ei se kipua poista, mutta se estää turhat tahattomat liikkeet, joista tulee kipua, kuitenkin lähes täysin. Jatkan tällä viikolla varmaan Letrojen syömistä, vaikka ne palauttaakin oireita aika varmasti. Huomaan joka tapauksessa, että päivät on vuoristorataa. Välillä on oikein pirteä ja terve olo, mutta sitten taas ei. Aikaa tämä toipuminen vie näköjään ihan suunnattoman kauan! Vaan olenpa sentään silti onnenmyyrä, kun tässä keikun ja toipumista tapahtuu.

Menin tässä joitakin viikkoja sitten tilaamaan kolme itämaista hajuvettä. En ole niihin uskaltanut ennen tutustua, mutta sen taannoisen BeFrsh-tilauksen jälkeen totesin, että yks tilaamani itämainen testeri oli ihan loistava ostos ja päätin rohkaistua. Nämähän oli siis arveluttavan halpoja; suunnilleen kympistä kolmeen kymppiin, kun normaalisti parfyymit leijuu siellä satkun tai useamman tienoilla. Siksi ei harmita kovasti, mutta pettynyt olen kuitenkin. Niin kaunis kuin tuokin pullo on! Tuoksu on aivan liian valju mun makuun.

Odotan edelleen silmälaseja, jotka ostin Heiniöltä. Valitsin metallipokat (joissa muoviaisat) ja minusta ne on hyvin vitsikkäät. Olen kuin piirroshahmo niiden kanssa. Nyt kun on käyty kuoleman lähellä, niin ajattelen enemmän kuin ikinä sitä, että elämää pitää elää ja asioista pitää nauttia! Pitää välttää viimeseen asti ’sitku’-elämää. Joten jos hankin silmälasit niin ne ei tosiaankaan ole mitkään tavislasit. Vaikka en mä tiedä mitkä nykyään ees on tavislasit, kun nyt on niin hienoja joka paikassa tarjolla. Sellaset 80-luvun ohuet metallipokat on mulle ehkä eniten nou nou.

Punaset maiharitkin tuli suutarista kuin uudet! Ja oranssit maiharit on nyt suutarissa ja he pystyy tekeen niistä ehjät jälleen. En ees tienny, että jotain kovapohjallisia myydään, mutta sellaset niihin asennetaan, koska sisäpohja on romahtanut ja kennosto tuntuu jalkapohjaan ikävästi. Ulkopohja on poikki ja sen ne vaihtaa uuteen kokonaan. Ei tartte siis ostaa mitään uusia maihareta! Onki ollu hiukan huono omatunto, kun oon ostanu kirpparilta ja UFFilta kolme Marimekon paitulia tässä alkuvuonna, vaikka mun pitäis taistella kaikin voimin vaatteiden hankkimista vastaan. Mutta oottakaas kun vesivahinkoremppa valmistuu, niin sitten saan kaiken inventoitua taas kerran ja poistojakin tulee. Se remppa muuten etenee tänään! Odottelen parhaillaan työmiestä saapuvaksi. Hän varmaan saa tällä ja ens viikolla aika paljon aikaseksi; yläkerrassa pitää tehä komeron lattia ja seinää, sekä palauttaa kiinteä hyllystö komeroon. Alakerrassa sitten taas katto, lattia, seinärakennetta sekä tapetointi. Hitsi että tuntuu ihanalta kun tämä este on kohta ylitetty!