Satuin tässä yks päivä eksymään Pariisin Ritz-hotellin sivuille ja voi herran jee, kun olin sitten jonkun aikaa ihan pilvissä. Semmoista. Ryhdyin (tällä kertaa vain mielessäni, en fyysisesti) tekemään listaa huoneista, joissa viihtyisin. Heillä näkyy olevan 23 erilaista huonetta, (tai huoneluokkaa) joita on aivan valtavan ihana selailla! Harrastatteko te ikinä tämmöistä tutkimusmatkailua ja haavehössötystä? Mä teen tätä usein ja se on mun elämän suola. En ikinä tunne oloani ärtyneeksi, vaikka tuskin eläissäni pääsisin huoneeseen, jonka yöhinta on 42 000€ edes siivoojaksi, saati asukkaaksi. En näillä palkoilla tai muutenkaan. Mutta se ei haittaa, koska haaveissani käväisen siellä kyllä ja voin vaikka kuljetella mieltäni tuolla loisteliaalla Pariisinmatkalla päiväkausia, joka haaveissa muuntuu vaikka vuosiksi.
Käänsin katseeni oman kodin Ritz-piirteisiin; vanhaa lämpimän ruskeaksi petsattua kaunista puuhuonekalua, lamppuja ja levähdyspaikkoja tyynyineen, kultakehyksiä ja kukkia, loisteliaita astioita ties miltä eri ajoilta, tunnelmamusiikkia, designia ja hiiri. Ehkä Ritzissäkin on oma hiiri? Ainakin ’meidän Ritzissä’ sellainen tuijottaa DVD-hyllyssä paikoilleen jähmettyneenä. Hiiren kaverin herra Myyrän tapoin liian innokkaalla imuroinnilla. En vieläkään käsitä, miten sain edes päähäni, että imaisenpa tuon myyrän selästä pahimmat pölyt… slurp-vaan ja koko otus oli imurin uumenissa! Käteen jäi vain puinen alusta ja kasa kutterinpurua, voi kökkö.
Palaudutaanpa takaisin Pariisin Ritziin. 42 000€:n Suite Imperiale on hiukan liian pönöttävä omaan makuuni 218 neliön laajuudessaan, mutta kylppäri kyllä kelpaisi ja se divaani. Kultaa on vähän liikaa, mutta siniset vuodeverhot on kyllä söpöt. Ja punainen soffakalusto vaikuttaa aika lämpimältä. Kelpaisi siellä istua ja hyppyyttää alamaisia. Mun vaatimukset ei tosin ole kovin järisyttäviä, kun viihtyisin aivan loistavasti, jos mun eteen kannettais aamuisin vihersmoothie ja pitkin päivää teekupposia ja macaroneja. Ja hyviä kirjoja ja sitten se, että saisin olla rauhassa. Tuokaa teetä ja menkää pois, olis varmaan mun vakiolause.
Suite Coco Chanel sen sijaan on aivan hemskatin viehättävä 188 neliöineen ja 40 000€:n yöhinnasta huolimatta. Hyvin tyylikästä norsunluunvalkoista, beigeä ja mustaa, kullan tilalla enemmän hopeaa, yksinkertaisia suoria linjoja ja viileän rauhallista otetta elämään ylipäätään. Täällä viihtyisin! Mustissa huonekaluissa Kiinalaisia vaikutteita, vaalea divaani ja musta sermi, ei mitään tsitipritiä ja värioksennusta, ei mitään päällekäypää näkökentässä. Mikäs täällä olisi loikoillessa ja skumppaa hörppiessä! Penttipuuhkakin viihtyisi varmasti tässä lukaalissa. Täytyypä muistaa ottaa hänet mukaan!
Suite Windsor hiukan pikkusievää ja kultaa ripsuteltu sinne tänne. Tämä on kyllä aurinkoinen ja kesäinen huoneisto koko 163 neliön laajuudessaan ja ehkäpä se 34 000€ hintakin on sopivan kesäinen. Täällä on kukkia ja minä kyllä pyytäisin tuomaan koko ajan lisää rakastamiani oudon värisiä ja kaksivärisiä kukkia kaikkialle. Kylppäri on ihmeellisen vähäeleinen ja ehkä juuri siksi viihtyisä. Muuttuisin täällä varmaan eläväksi vesiruumiiksi, niin paljon lojuisin kylvyssä! Välillä voisi hiippailla kukkakimonoon sonnustautuneena ranskalaiselle parvekkeelle huiskuttelemaan turisteille. Ja tämä sviitti suorastaan vaatii tilaamaan mielikuvituksellisia kakkuja pitkin päivää!
163-neliöinen ja 31 000€ hintainen Suite Vendome ei oikein ole minun makuuni, joten skippaan sen ihan suosiolla ja siirryn 169 neliön L’Appartement Ritziin, joka on kuin rikkaan naisen ’Vihervaaran Annan ullakkohuoneisto’, matala taittuva katto, sinisiä huonekaluja ja mikä parasta; oma kattoparveke vehmaalle sisäpihalle! Huutelisin sieltä naapuriparvekkeille ja keskittyisin haaveilemaan. Täällä tarvittaisiin kokoelma aurinkolaseja ja antiikkisia pitsipäivänvarjoja! Mojitoa sankokaupalla ja paljon kirjoja, sekä tyhjiä päiväkirjoja. Hintaa tällä on vaivaiset 20 100€/yö.
Mitenkään erityisemmin ilahtumatta 85-neliöisestä, 18 000€ hintaisesta Suite Mansartista, siirryn paljon miellyttävämpään 120-neliöiseen ja 14 200€:n hintaiseen Suite Maria Callasiin! Tyylikästä vaaleaa, vähäeleistä eleganttiutta ja kutsuva muhkea vuode. Kylppärin lasihyllyt suorastaan vaativat täyttämään itsensä parfyymeillä ja täällä viljelisin tasoille ja lattioille kutkuttavan suloisia käsilaukkuja! Saisivat köörätä niitä minulle Pariisin antiikkikaupoista, sillä en oikein välitä monistakaan uusista laukkumalleista, ainakaan luxusmerkeiltä. Mitähän ne sanoisivat, kun sanoisin aamulla että ’tuo minulle Papu:n muumitunika!’ Ihmisiä on kiva vähän järkyttää, ja jos olisin upporikas, tekisin sen varmaan jotenkin vähän tähän tyyliin.
F.Scott Fitzgeraldin huone hyökkää kimppuuni ja siellä on aivan liikaa kultaa 185 neliön mitalla, vaikka hinta on vain naurettavat 14 100€ yöltä! Suljen kuitenkin oven pienen kurkistuksen jälkeen ja laahaudun ylhäisesti pienen 68-neliöisen Suite Chopinin ovelle. Sekin vähän murisee minulle ja silmiin sattuu, enkä ymmärrä tuon taivaallista soittimista, joten säästän 11 100€ ja jatkan matkaani Suite Ernest Hemingway:tä kohti. Sen 79:n neliön huoneissa kuuluu rapsakka kirjoituskoneen ääni. Kurkistan peremmälle ja huomaan juovani päivät pääksytysten drinkkejä itse Ernestin seurana. Mahtaako hän minusta jotakin kirjoittaa? Sitä pohdin parvekkeella ja raapustelen joitakin hajamerkintöjä omaan päiväkirjaani. Mutta kuka nyt jaksaa Ernestin luona loputtomasti notkua? Vaikka se ei maksa kuin 8 600€/yö, niin silti.
Lähden käppäilemään eteenpäin ja löydän itseni Suite Charlie Chaplin:n mukavasta 72:n neliön huoneistosta. Täällä on hattu ja keppikin ja minä pidän niistä molemmista! Täällä soitetaan gramofonia (täytyykin heti käskeä palveluskuntaa etsimään minulle Olavi Virtaa) ja ryystetään kahvia. Mutta onko täällä vähän ahdasta ja tunkkaista? Kahvin jälkeen häippäsen hiljaa ja huomaamatta omille teilleni. Suite Operassa huomaan kivan punaisen kaarevan sohvan ikkunan ääressä ja päätän ottaa torkut. Lainaan serkultani viisi kissaa ja kuorsaan sohvalla aimo tovin. 12 sviittiä läpijuosseena alan olla aika puhki.
Suite Grand Jardin kutsuu ja päätän asettua sinne. 80 neliötä, 6 800€, jassoo, mikäpäs siinä. Taskurahoja tuollaiset! Kiva kylppäri, sininen sohva, parveke… sinne voisin tilata sushia aina lounaaksi ja täyttää vaatehuoneen kivoilla koltuilla. Voisikohan päivälliseksi tilata läskisoosia ja takkaan laittaa tulet? Tähän sviittiin pääseekin kahdesta ovesta, joten voin häipyä, sitten kun taas kyllästyn. Voisikohan hotelliin ostaa semmoisen turistilipun, että voisi kokeilla kaikkia huoneita joita haluaa (ja heittää siellä jo valmiiksi asuvan rahvaan ulos) ja hengata ylipäätään siellä ja täällä vaikka viikon taikka pari? Ja sitten olla suostumatta poistumaan, jäädä vain yksinkertaisesti hengailemaan? Kutsuisi välillä kavereita ja sukulaisiakin kyllästymään tämmöiseen tympeään hotellielämään. Vähänkö rasittavaa. Antakaa anteeksi jo etukäteen!
Ihan sietämätön rotanloukku tämäkin Suite Marcel Proust, 67 neliötä! Sinnehän tuskin mahtuu. Niin halpakin, ettei tuollaista viitsi edes maksaa; 6 200€/yö. Ai Marcel on aikoinaan asunut täällä hotellissa? Kuka sekin on, joku nobody. Mutta huoneesta löytyy divaani ja kirjakaappeja. Kunhan ensin heitän ne nahistuneet opukset lähimpään jordaaniin, voin tunkea tilalle omat self help-niteeni. Ihan siedettävä kylppäri ja teekannu odottaa valmiiksi sohvapöydällä. Jätän Suite Proustin sukulaisille ja karkaan itse Suite Prince de Galles:iin. Täällä on vähän värejä, jos kohta on kultaakin. Kylppärin kultaiset variksenpäähanat ruuvaan irti heti kun henkilökunnan selkä kääntyy ja heitän ne siitä hassusta pyöreästä ikkunasta ulos. Joku voi lähettää mulle Billnäsistä kunnon hanat. Tilaan lisää kukkia, parfyymejä, käsilaukkuja ja tanttuja. Ei kestä kauaakaan täyttää tämä 93 neliötä!
Tässä ne nimetyt sviitit nyt oli. Vielä on kaikennäköistä Deluxea ja Executivea erilaisilla etu- tai takaliitteillä, kuten ’- suite’, ’- junior suite’, ’grand - room’, ’- room’ ja lopusi pahnanpohjimmaisena pelkkä Superior room, jonka 35 neliötä ja 2 000€ hinta tuntuu kyllä työttömällekin kotoisalta. Kermanvaaleaa, hitusen tummaa puuta, sinisiä toppatuoleja, kukkia, hedelmiä, kukkaverhoja ja ranskalainen parveke! Tästä voisi tehdä niille viidelle kissalle oman sviitin.
Ja onhan se Ritz paljon muutakin kuin sviittejä tai huoneita. Sieltä löytyy 7 baaria/ravintolaa/salonkia, 5 spa/club/pool/beauty boutique-höpsötystä, 8 salonkia tai muuta juhliin yms varattavaa tilaa ja kaiken päälle 5 putiikkia jossa törsätä loput pennoset. Yleensä en tykkää kaupallisista yhteistyöjutuista, mutta voisikohan he ottaa tämän semmoisena ja piffata mulle vaikka kuukauden varauksen sinne väljemmän neliömäärän sviitteihin? Tarvii varmaan soitella ritziin ja tiedustella… taikka kysyä suoraa Heiniltä. He kun asuu mun suvun linnassa Skotlannissa, niin enkös mä nyt voisi asua heidän hotellissa Pariisissa? Win-win.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti