Päätin

 

Päätin jo viime kesänä pukeutua joka päivä johonkin vintagemekkoon, tarkoituksena käydä kaikki mekot läpi ja poistaa ne, jotka ei tunnu mukavilta. Se oli hyvä päätös se! Pääsin ihanasti kärryille kaikista vintagemekoistani (ei mitään linnan juhlat-tyyppisiä luomuksia, vaan enempi ihan semmosia navettatakkeja) ja sitten sairastumisen myötä se jäi kesken. Nyt olen ryhtynyt jatkamaan! Samalla käyn läpi käsilaukkujani, kenkiäni, sukkahousuja (mulla on lukuisa määrä erilaisia sukkiksia - eikä yksiäkään tavallisia ihonvärisiä!)  Nyt oikeestaan täytyy ottaa sama kaava esiliinojen kanssa, huulipunien kanssa ja korujen kanssa. Niitä kaikkia on paljon!

Ja oikeastaan, vaikka en allekirjoitakaan kaikkia Marie Kondon teesejä, pidän tosi hyvänä sitä, että otetaan aina aihepiiri kerrallaan omaisuutta esiin, jotta hahmotetaan paljonko mitäkin on! Viikonloppuna käppäilin Tampereen Kansainvälisellä torilla, tsekkasin tarkasti laukkumyyjien putiikit ja toisin kuin ennen, en löytänyt mitään kiinnostavaa! Ja se johtui ihan takuulla just siitä, että nyt tajuan paljonko mulla on laukkuja ja miltei ahdistun siitä ajatuksesta, että niitä ei ehdi käyttää, kun niitä vaan on liikaa. Koska eihän laukkua nyt joka päivä ehdi tai voi tai huvita vaihtaa! Kunhan remppa on valmis ja pääsen muuttamaan tavaroitani takaisin konttorihuoneeseen, hahmotan vielä senkin paljonko niitä laukkuja on tällä hetkellä, sillä sekosin aikoja sitten laskuissa, että mikä poistui ja mikä jäi.

Niin, tahdoin sanoa siis sitä, että hahmottamalla tarkemmin omaisuuttaan ja etenkin sen määrää, se piinaava ostomania laantuu. Riippuen tietysti siitä, mikä on kenenkin toleranssi. Mutta kuten joskus olen varmaan täällä blogissakin höpissyt, niin mulla se raja on veitsen terällä. Ahdistun, jos jotain on liian vähän ja ahdistun, jos jotain on liian paljon! Ja sen keskitien hakeminen on kyllä vaikeaa. Mutta siihen pyrin kaikkien esineryhmien kanssa. Siinäpä hommaa, jees ja just!