Ei ihan niin hyvin kuin haluisin

…tai luulin. Vastauksena kysymykseen ’Miten menee?’ Ensi viikolla olin aloittamassa työt. Suunnittelin jo kaikkea ja ajattelin, että tästä se taas hiljalleen lähtee. Toinen työnantaja on jo pitkään halunnut irtisanoa mut. Välillä hän pohti tuntien vähentämistäkin (siitä neljästä per päivä kahteen). Irtisanominen on kuulkaa nykyään hankala juttu! Joku ehkä ajattelee, että se on hyvä työntekijälle, mutta tässä tapauksessa ei ole! Pahimmillaan minäkin olisin saanut sanktioita kuukauden karenssin muodossa. Ja tämä ei ole nykyhallituksen koukeroita. Nämä tiukkaakin tiukemmat säädökset on hiottu jo aiemmin, työntekijäparan turvaamiseksi. Sanonpa vaan, että taas on puraistu omaan nilkkaan veriset hampaanjäljet.

No, kävin viime viikolla työterveydessä ja sain vihdoin lausunnon, että en ole työkykyinen nykyiseen työhöni. Nyt toinen työnantajani voi laillisesti irtisanoa minut. Kävin saman tien viemässä lausunnon työpaikalle ja jutustelin siellä tunnin verran. Sinä aikana selkä väsyi ja kipuili, käsi väsyi ja olin ihan puhki. Yllätyin itsekin, miten väsynyt olin! Luulin, että en pysty raskaimpiin hommiin, mutta nyt aika kevyestäkin olemisesta olen väsynyt. No, hyvä siis, että saikkukin jatkuu nyt helmikuun loppuun.

Myös mun käsi kiikun kaakun -kipuilee. Pidän rannetukea yötä päivää ja olen saanut sen jännetulehduskivun alun talttumaan, mutta heti jos otan tuen pois päiväksi, se alkaa osoittaa merkkejään. Väsytystaistelua siis sekin. Väsymys. Sitä on nykyään aika paljon. Selkä väsyy kun nousen bussista ja kävelen kaksisataa metriä. Voimat lähtee kun olen kaupassa, eikä näköpiirissä ole tuolia. Polvea särkee, ellen joka päivä juo inkiväärimehua. Vielä marraskuussa vesijumppailin tunninkin yhtä kyytiä ja sitten menin ehkä vielä uimaan. Nyt jaksan vartin. Jos uin altaanmitan, kädet on ihan hapoilla.

Arvelin ite viime viikolla syöpälääkärille, että olisko hemoglobiinit ja ferritiinit alhaalla ja pyysin lähetettä verikokeisiin. Jotenkin sain lähetteeseen vielä rukoiltua mukaan sen syöpäantigeeninkin (P -CA 12-5), jota ei ole yli vuoteen enää tarkkailtu, ’kun on Euroopan tasolla päätetty, että se ei kannata. Että se ei pidennä elinikää, vaikka sitä mitattaisiin.’ ??? Ite en tajua mitä logiikkaa tuossa on, että miten niin ei pidennä elinikää, jos syöpä saadaan ajoissa kiinni? No, hemot ja ferrit oli oikein hyvät. Muutkin perusverenkuvan arvot oli kahta lukuunottamatta viitearvoissa hienosti. Kaksi oli vain vähän koholla, joka on mulle välillä terveenäkin ollut tyypillistä. Mutta se syöpäantigeeni. Se ei ollu viitearvoissa. Lääkäri soitti mulle, että hän on puhunut kollegan kanssa ja he ovat tulleet siihen tulokseen, että kuukauden kuluttua otetaan uudet verikokeet. Jos lukema yhä nousee, niin sitten mennään kuvantamiseen. Kolme viikkoa painostavaa odottelua siis. Toki mielessä pyörii kaikenlaista, vaikka yritänkin sen huitoa mielestä. Tätä se nyt on mun elämä, syövän uusiutumisen pelkoa vuodesta toiseen.