Puuhaa ja Spotifylistoja

 

Viikonloppu täynnä uurastusta, mutta sen jälkeen on henkisesti mahtava olo - fyysisesti ei. Mietinkin jo, että olenko turhaa menossa lääkäriltä hakemaan lisää saikkua ensi viikolla, mutta viikonloppu todisti että lisäsaikkuun on kyllä aihetta. Selkä väsyy todella nopeasti, kädet ottavat nokkiinsa pienestä ja välillä tulee huimausta. Tarvitaan siis lisää treeniä ja jumppaa. Voimat on nimittäin jo nyt selkeesti paremmat kuin kuukausi sitten, vaikka kunto ei olekaan normaali.

No mitäpä sitten oikeen puuhasin? Lumitöiden ja pyykinpesun jälkeen sain vielä aikaiseksi vähän imuroida, kunnes selkä ja käsi pistivät kampoihin. Tein punajuurilaatikkoa ja kurpitsalaatikkoa pakkaseen joulua varten. Nykyään on tosi kätevää, kun kaikenlaisia soseita myydään kaupassa valmiina; lanttua, bataattia, punajuurta, porkkanaa ja kurpitsaa ainakin. Niistä on tosi helppo tehdä monenlaiset laatikot joulua varten ja muutenkin. Ja miksei niistä voi tehdä myös sosekeittoja. Sit pesin kukkaruukkuja, otin talvikengät esiin ja laitoin kesäkengät ja syysjalkineet syrjään. Samalla kuuntelin Spotifyhin luomiani listoja. Musiikki kuljettaa hauskasti sinne varhais-teini-ikään 80-luvun alkuvuosiin.

Tein listoja vuosilukujen mukaan ja valitsin listoille sellaiset biisit Suomen hittilistalta, joita kuuntelin mielelläni ja jotka jotenkin tuovat fiilismuistoja noilta ajoilta, koska ne soivat radiossa koko ajan ja silloinhan radiossa soitettiin myös hittilistaa. Muistatteko sellaisia biisejä kuin ’Funkytown’, ’Kids in America’, ’I surrender’, ’Memory’, ’You’re in the army now’, ’Moonlight shadow’, ’Flashdance’, ’I like Chopin’, ’Every breath you take’ ja ’Down under’? Veikkaanpa, että viiskymppiset muistaa oikein hyvin! 

1980-luvun puoliväliin tultaessa listoilla soi esim ’Self Control’, ’I just called to say I love you’, ’Susanna’, ’Hello’, ’Wake me up before you go-go’, ’Big in Japan’, ’Ghostbusters’, ’Thriller’, ’Radio Ga Ga’, ’Dancing in the dark’, ’Diggiloo diggiley’, ’99 luftballons’, ’Jump’, ’I wanna be somebody’, ’You’re my heart you’re my soul’, ’Maria Magdalena’, ’We are the world’, ’Take on me’, ’We don’t need another hero’, ’In the heat of the night’, ’Like a virgin’, ’Born in the U.S.A.’, ’Do they know it’s christmas?’ ja ’Glory days’. Hurja määrä upeita hittejä, jotka alkaa yhä soida päässä saman tien kun lukee biisin nimen, vaikka välissä on yli 40 vuotta!

Pääsen juuri niihin 80-luvun fiiliksiin, kun perjantai-iltaisin meikkasin huoneessani ennen kylille lähtöä. En voisi kuvitella enää meikkaavani ja lähteväni innoissani kylille, mutta silloin se oli jännittävintä mitä elämässä oli. Nykyään jännittävintä on verikokeissa käynti ja se liukastuuko postilaatikolle mennessä, taikka tukehtuuko sosekeittoonsa. Jotenkin jännästi ihan eri ääripäissä nää tunnelmat; sillon 40 vuotta sitten oli koko ajan sellanen olo, että mitä vaan voi tapahtua ja kaikki ovet on auki, kun nyt on vähä semmonen, että tässäkö tää ny oli. No en mä elämänjanoani ole kadottanut, jos siltä kuulosti. Mutta hieman on fokus vaihtunut ja kaikki hidastunut. Ja enemmän tuijotan taaksepäin kuin eteenpäin. (Juma, mähän kuulostan joltain 170-vuotiaalta!)