Viherlandia on taivas!

 

Kävin Viherlandiassa! Viime käynnistä on hyvinkin reilut 40 vuotta, samperi sentään. Äitille se paikka oli varsinainen satumaa sekä taivas ja niin se on kyllä mullekin! Google mapsin ohjastamana ajettiin pitkin Jyväskylää ja minä kerroin miehelle mihin mistäkin risteyksestä pitää kääntyä. Sitten ohitustietä ylitettäessä hän alkoi väittää vastaan; että ”miten niin tänne?! Sehän on tien toisella puolella!” No ei todellakaan ole, aja nyt vaan! Sitten selvisi, että olin kuulemma aina jossain kohtaa Jyväskylän ohitustiellä muistanut mainita, että voi, Viherlandiaan pitää kyllä joskus päästä! Ja mies oli luullut, että sattumoisin välillä kohdalle osuva Tokmannin viherosasto on se Viherlandia. Voi hyvää päivää. Kyllähän se totuus paikasta hänellekin sitten selvisi. Uhkasin viedä hänet Tokmannin (olemattomalle) caravan-osastolle, kun hän hakee seuraavan kerran jotain kilkkeitä meidän asuntoautoon. Sittenpähän näkee mikä ero on Tokmannin hyllyllä ja erikoiskaupalla.

Ruusunnuppupelargonia.

Hän sietää jopa paahdetta, eli eteläikkuna on hänen paikkansa! Säännöllinen kastelu ja lannoitus kasvukaudella, mutta kastelujen välissä pintamullan annetaan kuivahtaa. Hän on vanhanaikainen ja sitkeä ikäneito.

Pesäraunioinen.

Hänen pesäpaikkansa on länsi- tai itäikkuna, sillä hän pitää hajavalosta tai varjoisesta paikasta. Viihtyy myös keskellä huonetta! Saniaisten tapaan hän pitää kosteudesta, eli mullan pitäisi jatkuvasti olla kosteaa. Hän rakastaa myös sumuttelua, mutta lannoitusta hän ei juurikaan vaadi.

Kivikukka.

Tottelee myös nimeä ’elävä kivi’. Hän on ovela; välttää syödyksi tulemisen naamioitumalla kiveksi! Vähäinen kastelu aluslautaselle. Luonnossa autiomaassa saattaa aamukaste olla ainut kosteudenlähde. Lepokaudella kastelu lopetetaan ja silloin 10 asteen lämpö riittää. Pitää runsaasta valosta!

Aaltomaija.

Hän on luonnostaan aluskasvi, joten ei paahdetta hänelle. Hän viihtyy oikein hyvin varjossa tai puolivarjossa. Kastele säännöllisesti, mutta anna pintamullan kuivahtaa välillä. Sumuttelu on hänelle mannaa.

Tillandsia.

Hänpä se vasta veikeä on; ei tarvitse multaa lainkaan, vaan elää missä milloinkin retkottaen. Oikea kasvimaailman laiskiainen puun oksalla. Hänelle riittää joskus ja jouluna vähän sumuttelua.  Hän saa ilmasta kaiken tarvitsemansa, eikä käytä juuriaan muuhun kuin kiinnittymiseen. Linné on nimennyt hänet ruotsalaissyntyisen, mutta myös suomalaisen lääkärin ja kasvitieteilijä Elias Til-Landzin (1640-1693) mukaan. Elias muuten suoritti Suomen ensimmäisen ruuminnavauksen. Huh heijaa, enpä olisi halunnut olla näkemässä. Enkä kai ollutkaan?