Joulun yhteenveto

Ihan ekaks; tuntuu siltä ku olisin syöny norsun. Vaaka näyttää noin 400 kiloa enemmän ku neljä vuorokautta sitten. Taas pitää selitellä ja puolustautua vastaantulijoille, että en ole raskaana. (Jeesus, montako vuosikymmentä sitäki pitää jankuttaa?!)

 Mutta muuten oli mukava joulu! Ensimmäistä kertaa 15 vuoteen en kokenu joulustressiä, eikä muillakaan perheenjäsenillä tuntunu olevan kovin pahaa stressiä. Vaikka en juossu pää kolmantena jalkana, kaikki oleellinen ja vähän ylikin tuli loihdittua joulukotiin. Ja meillähän se joulu pysyy kuukausikaupalla. Joskus jopa vasta huhtikuussa tungen kuusen kakluuniin. Ei ollu myöskään yhtään surullinen olo, kuten edellisten kuuden joulun fiilis on enemmän tai vähemmän ollu. Rehellisesti sanoen, en edes muistanu jouluaattona vanhempieni kuolemaa (molemmat kuoli siis 2016). Jouluna kun on yleensä se vuoden pahin ikäväpiikki. 

Syötiin hyvin ja kateltiin elokuvia, höpöteltiin, kuunneltiin musiikkia, käytiin kävelyillä, fiilisteltiin ja vähän pelattiin. Etelä-Pohojalaanen Alias todettiin kyllä oudoksi kummallisine sanoineen! Ja munhan ne pitäis osata, jos jonkun. En tiedä minkä paikkakunnan murteen pohjalta se peli on tehty, mutta ainakaan meillä ei käytetty tuollaisia sanoja. Pelistä siis tupsahti esiin monta sellasta sanaa, joista en ollu koskaan kuullukkaa! Siis never!

Koin myös uuden inkivääriheräämisen! Ryystämäni inkiväärishotit loppui hyvän aikaa ennen joulua. Unohdin ostaa sitä lisää ja ajattelin, että kyllä tää joulu nyt tästä menee ihan samaa rataa, eli kivuttomasti. Jouluaattona havahduin siihen, että pari yötä on tullu nukuttua huonosti, kun lonkkia kolottaa enenevässä määrin. Aattoiltana alkoi kolottaa myös vaivaisenluuta ja lopulta myös sorminiveliä. Löysin keittiöstä inkivääriä ja rouskin sen menemään. Yöllä ei enää kolottanut ja seuraavana päivänä ei ollut tietoakaan kolotuksista. Ja mullahan on DNA-testin perusteella suurin alttius just reumaattisiin kipuihin. Ja nyt ne oikeesti talttuu näköjään inkiväärillä!

P.S. Älkää uskoko kaikkea näkemäänne. Tämäkin kattaus oli mielestäni oikein hyvä ja jouluinen, ennen ku jälkikasvu huomas, että voiko näitä antiikkilautasia laittaa mikroon. En uskaltanu, joten lopulta syötiin arkilautasista. Mutta näin sitä vaan hyväuskoisia ihmisiä huiputetaan nykyään ihan joka paikassa. Tekin olisitte luullu, että noilla on joka ikinen kiffeli ja kaffeli huippuunsa mietitty ja kaikki on aina täydellistä. (Oikeesti niin onki, mutta yritän tässä vaan kovasti tekeytyä ihan tavalliseksi söhlääjäksi…)