Juu, ei kyllä ole mitään väriteemaa meidän jouluissa, eikä kodissa muutenkaan sen puoleen. Eikä ole mikään täydellinen sisustuskoti, jossa kukaan olis stailannu tai jynssänny jouluksi komeroita. Apua, toivottavasti kukaan ei ylipäätään jynssää jouluksi komeroita!
Pihaan odotetaan kovasti kauriita, mutta toistaiseksi saadaan pällistellä keksipurkin kantta. Kävin kyllä sahaamassa kuusiaitaan isompaa aukkoa kauriille, josko älyävät tulla sankemmin joukoin tällekin tontille. Ja samaan hengenvetoon raahasin tulppaanitarhan suojaksi suojaverkkoja. Tätähän tekin kaikki varmaan jouluaattona teette?
Mumman vanha joulupukki, (roskapussista pelastettu - mikä traumaattinen hetki), äitin joululiina, Helsinki-maljakko… vahvaa merkityksellisyyttä. Oikeastaan meillä joulukoristeet valitaan joko merkityksellisyyden, visuaalisuuden tai vitsikkyyden perusteella.
Disney uppoaa lapsenmielisiin jouluttelijoihin. Mehän miehen kanssa siis itketään piirroshahmojen rankkaa elämää enemmän kuin melkein mitään muuta. Aluksi salaa toisiltamme. Mutta sitten sitä alko ihmetteleen, että miten joka ikinen kerta, kun joku piirretty olio kokee kovia, menee roska silmään, tai tulee äkillinen niistämisen tarve?! Ei mee enää läpi!
Jouluun kuuluu myös muutama jouluviesti ja jokunen joulupuhelu. Kunpa ne sais soittaa vielä vaikka iki-ihanalla Suomen puhelinteollisuuden sulottarella! Ne kaikki mun kymmenet vanhat puhelimet toimii, mutta linjat vaan ei toimi enää. En tiedä mikä niissä kiehtoo, mutta vanhat puhelimet vaan on niin hienoja!
Elsa Beskowin kuusenhaku on melkein ku meidän… no ei! Kuusihan siis oikeesti pitää varastaa joko naapurin mettästä taikka valtion mailta. Enkä käsitä sitä nykyistä höpinää, että onko joulukuusi eko vai ei. Isä kaato kuusen usein ojasta tai linjoilta (joo, ei sieltä Hesan linjoilta), mutta nykyään ollaan niin mielikuvituksettomia. Ja voishan se kaupungissa hankalaa ollakin. Mutta jättäisivät sen syyllistämisen!
Joulukorttien ostelu on yks keräilyharrastus, jonka vielä jossain määrin sallin itelleni. Vaikkakin pari vanhaa Billnäsin kortistolaatikkoa tursuaa jo niitäkin. Jotenkin ne vaan on niin hauskaa ajankuvaa. Tosi sääli, että moni on luopunu joulukorttien lähettämisestä.
Tukholmassa on yksi huikee joulukauppa, jossa on kaikkee vanhan tyylistä ja oikeestikin vanhaa tilpehööriä. Sieltä löysin tämmösiä vaneritonttuja kerran ja aina niistä ees yks pitää ripustaa jonnekin. Tämä vahtii palvelijankelloa, (joka ei ole se tämän talon alkuperäinen palvelijankello - jonka kohdalla me tehtiin ostopäätös - vaan kirppislöytö.)
Barksin joulu-Akut saa vieläki sellasen hyvän hytinän selkäpiihin. Muistatteko miltä Aku Ankan painomuste tuoksu sillon ennen? Aku-hetki alkoi aina nuuhkaisulla, (vai oonko joku uniikki pervo…?) Vieläki pyrin lukemaan joulunaikaan jonkun joulu-Akun, jos vaan ehdin. Niissäkin on niin suloista ajankuvaa. Kun veljenpojat alkoi näpytellä tietsikkaa, mun mielenkiinto Akuihin viimestään romahti.
Mikäs on sun joulujuttujen linjaus?
2 kommenttia:
Ihania koristeita! Kiva, että joku muukin pelastaa, milloin mitäkin. Kirppis/kikekierrokset on välillä hankalia jos joku pehmoeläin "katsoo" sillä silmällä :D
Olispa vielä lankapuhelimet! Välillä leikin että oma puhelin on lankapuhelin ja jätän sen tarkoituksella kotiin, ei tarvitse olla koko ajan tavoitettavissa.
Minäkin haistelen painomustetta mikä lienee hiukan epäterveellinen harrastus. Vierailin opiskeluaikoina painotalossa ja kyllä ne siellä painotehtävissä työskentelevät herrat olivat hiukan sen näköisiä että jotain on nuuhkittu.
Jenni; No mä pelastan vähän liikaakin… 🤦♀️ Meitä on ilmeisesti kokonainen ihmislaji. 😄
Hei tuo kännykän jättäminen kotiin vois olla kyllä hyvä juttu! Aika harvoin niin teen. Mä NIIN kaipaan lankapuhelimia! 🥺
Hehee, painomusteen haistelijoiden klubi! Mun mielestä kirjat etenkin on kokonaisvaltainen juttu; visuaalisia, tuoksuvia, karkeita tai sileitä… jne ja sitten vasta se sisältö! Ai jaa? 😄 Painotalossa en ole koskaan käynytkään… hmmm…
Lähetä kommentti