Vetkuttelin ruokasuunnittelun kanssa. Siis tässähän kävi niin, että viime jouluna päätin, että tänä vuonna aloitan jouluruokien valmistelun jo lokakuussa! Että silloin teen laatikoiden raakaversiot muka pakastimeen ja marraskuussa on leipomusten vuoro, niin että joulukuulle jää vain kinkku, kalat ja salaatit. Ehkä jotain ekstraa, kun aikaa kerran on.
Pyh ja pöh! Eilen vasta kaivoin jouluruokareseptien kirjan esiin ja katsoin sen välistä muistilappua, jonka olin kirjoittanut painokkaasti viime jouluna; ”Huomioita vuodelle 2022!”… (kuten että onko hirvipaisti tarpeen kinkun lisäksi? Tai että pateeta riittää 1-2 pakettia!) Ihan mahtavaa, että olen kirjoittanut ylös näitä huomioita, koska muuten kompastun joka joulu samoihin juttuihin.
Sitä paitsi meillä ei ikinä ole mitään kolonnaa syömässä jouluruokia, ollaan lähinnä kolmisin toisen jälkikasvun kanssa. Ja faktahan on se, että jouluruokiin kyllästyy suunnilleen aattoyönä. Eli niiden ei tarvii riittää pääsiäiseen. Tällaisella ohjenuoralla nyt mennään ja listalle valikoituu vain parhaat herkut.
Pääasiana on tietysti joulukinkku! Siis sikaa! Ja siinä pitää olla nahka mukana, sillä se on vuoden suurin herkkuni. Ja sen pitää olla harmaasuolattu, sillä mikään muu ei ole perinteinen kinkku. Sian kaveriksi tulee itse savustettua lohta. Isän perintö - joulukalojen savustus - jatkuu siis! Ja graavilohta tietysti myös. Ja uhmakkaasti haluan tehdä pienen tauon jälkeen myös lasimestarin silliä. Se oli äitin bravuuri, mutta meillä minä olen ainoa, joka sitä syö, enkä minäkään kilokaupalla sitä kykene maiskuttamaan. Siksi siinä on ollut harkintatauko viime vuonna. Että tarvitaanko sitä… tarvitaan!
Sitten se laatikkopuoli. Olen todennut, että niitä ei tarvii olla kymmenittäin erilaisia ja että perinteissä pysytään. Minulla on maailman paras lanttulaatikon resepti ja imelletyn perunalaatikon myös! Niiden lisäksi pöytään tulee varmaankin bataattilaatikkoa ja mahdollisesti porkkanalaatikkoa. Olen merkinnyt muistiin, että pakastimessa olisi jotakin viime vuodesta ja se ratkaisee varmaankin näiden kahden välillä.
Ja joulupöydän salaatit sitten! Meillä se on perinteisesti ollut sinsalla (eli muu Suomi puhuu rosollista), mutta koska senkin kanssa käy vähän niin, että kukaan muu ei ole kovin innokas sitä syömään ja minäkin kyllästyn siihen viidessä minuutissa, niin viime vuonna kokeilin (tai jälkikasvu kokeili) tehdä uunirosollia, joka olikin hirmu hyvää! Sitä siis. Ja äitin sienisalaattiresepteillä edetään metsäisiin makuihin. (Sienisalaattia voisin kauhoa vaikka saavillisen!) Ja viimeisenä, mutta ei huonoimpana, tulee perunasalaatti, jota olen tehnyt joulupöytään noin 25 vuotta. Se on kaikkien suosikki ja sitä tehdään vain jouluna.
Tässähän se perusta sitten olikin. Juomana punaviiniä, Julmustia, glögiä. Joululimppua ja saaristolaisleipää. Kaupan pateeta hiukan mukaan. Aamuksi riisipuuroa. Välipaloiksi suklaata, omenaa, mandariinia. Ja tuoksuksi appelsiini, johon pistellään neilikoita!
Tarviiks muka jotain muuta? Ai niin, joulutortut. Tein niistä kokeellisesti suolaisia viime vuonna ja se olikin paras päätös ikinä! Pipareista en vielä tiedä, sillä inhoan niiden tekemistä suurelta osin. Mutta kuuluuhan ne jouluun toki. Ja se tuoksu! Kakut jätän väliin. Että näillä mennään! Stressiä en aio ottaa. Mites teillä?
4 kommenttia:
Suunnitelma ainakin kuulostaa hyvin selvältä, vaikka jäikin viime tippaan! Mä en ole mikään iso jouluruokafani, mutta syön kyllä jouluruokia ihan hyvällä halulla – yhden kerran. En pääsiäiseen asti! :-D Mutta nämä sun jouluruokasi kuulostivat jotenkin tosi houkuttelevilta.. kuten perunasalaatti joulupöydässä. Mutta yksi eriävä mielipide mulla kyllä on: torttujen pitää ehdottomasti olla makeita. :-)
Satu; 😄. Kiitti kiitti! Tässä pikku hiljaa siirryn ostoslistoihin ja ens viikolla teen näitä. Onneksi olen suurimman osan viikkoa ihan vaan kotona, joten on aikaa!
Jouluruoat uppoaa meillä muutaman päivän, ei kuitenkaan viikkoa. 😖 Joten pitää olla määrien kanssa tarkkana. Ja jos on pelkoa ylimitoituksesta, tyrkkään jälkikasvulle mukaan aimo annoksen ruokia.
Tuo perunasalaatti sai alkunsa, kun olin kasvissyöjä. Vietimme aina joulut vanhempieni luona ja kerran keksin viedä itse tehtyä perunasalaattia ja siitä tuli todellinen hitti, joka vaan jatkuu ja jatkuu!
😂 Torttumakuja on niin erilaisia! Ei ne makeatkaan ole pahoja, mutta niitä syön ehkä kolme joulunaikaan ja loput sitten maatuu itsekseen, että sikäli tuo suolaisten löytäminen on ollut pelastus. 😉
Itse mureaksi paistettu kinkku pitää olla (tai kaksi, kun on hyväruokahaluisia nuoriamiehiä kolmin kappalein)! Kaupan laatikot kelpaavat meillä. Anoppi teki hyvää bataattilaatikkoa, jossa on chiliä. Appiukko savustaa meillekin lohen ja anoppi tekee rosollin. Graavikalaa, silliä ja jotain kaupan tiskin rapuhässäkkää tulee pöytään myös. Muutamana vuonna on tehty punajuurisose-sinihomejuustoalkukeittoa ja ruistaikinatikkuja. Saaristolaisleipää ja joululimppua (jota aina jää), maksapasteijaa, minulle Dijonin hunajasinappia (joulu pilalla ilman sitä). Herkkuina on lähinnä konvehteja. Jouluruokia syön tapaninpäivään, miesväelle maistuu kauemminkin. 🍗 Meillä on jouluna aina myös Julmustia (sokerillista, ei makeutusaineella tehtyä). Tänä vuonna ostettiin myös vuosikerta-Pommacia. Oli tosi hyvää, vaikken tavallisesta Pommacista edes tykkää. 😋
Joululainen; Kinkku on kyllä sellainen, josta on vaikea ajatellakaan luopuvansa! Bataattilaatikko chilillä kuulostaa maukkaalta 😋 ja ite savustettu lohi, oi joi! Meillä isä savusti parhaimmillaan kymmeniä lohia jouluna lahjaksi laajalle piirille ja tilauksesta myös. 😊
Se on kyllä,hauska, että monilla on joku semmonen juttu joulussa, että jos se puuttuu, niin joulu ei oikein ole kunnollinen joulu. Mulla niitä on ehkä useita. Se on juurikin noin, että jouluruoat alkaa maistua puulta kun niitä syö viidettä päivää.
Mä oon kans hyvin tarkka siitä, että limsassa (olkoon julmust tai cola tms) on oltava sokeria. Sehän on ihan pelleilyä, kun niitä on ilman sitä sun tätä ainesosaa. 🙄
Hei mekin ostettiin mökille hiljattain sitä vuosikerta-Pommacia ja se oli kyllä hyvää!
Lähetä kommentti