Eilen huomasin, että sellainenkin asia on olemassa kuin jouluverhot! Olin kokonaan unohtanut. Joskus vaihdoin kesäverhoja, talviverhoja ja jouluverhoja säntillisesti. Nykyään en jaksa juurikaan muutella verhonäkymää, mutta nyt puski joku innostus vaihtaa viiteen ikkunaan jotain talvista/jouluista.
Vallilan vanhojen talojen näkymä tuo mieleen lapsuudenmaisemat ja on yksi parhaita verhohankintoja.
Kuusikko pitsiverhon vieressä tuo hiukan jouluista tunnelmaa sekin.
Punakeltainen joulukangas on varmaan ostettu joskus Lahdessa toimineesta ihanasta painokankaiden taivaasta. Tein sinne monta pyhiinvaellusmatkaa.
Punatulkut on äitin hankinta 80-luvun puolivälissä.
Tonttukappa on joku iäkäs kirppislöytö.
Näitä roikotan ikkunoissa varmaankin kunnes pääsiäinen alkaa lähestyä. En ole koskaan ollut niin tarkka loppiaisen suhteen. Meidän joulu kestää kyllä aina kauemmin.
4 kommenttia:
Kaunis ja nostalginen tuo 80-luvun kappa! lMeillä vaihtuu keittiöön ja olohuoneeseen aina joukuverhot. Tai no, jouluisemmat tai talvisemmat: olohuoneeseen viininpunaiset samettiverhot ja keittiöön joko puna-valkoiset tai tai kuniolliset Marimekon salusiinit. Verhotkin tuo kyllä joulufiilistä. 😀
Ihania verhoja ja tuli yht'äkkiä tätä sun postausta lukiessa salusiinit mieleen 80-luvulta. Silloin kyllä vaihdeltiin kaikenmaailmat jouluverhot ynnä muut.
Kivaa keskiviikkoa!
Joululainen; Kiitos! 😊 Kyllä ne verhot tosiaan on osa sitä fiilistä. Eikä niitä kaikkiin huoneisiin tarvitse vaihtaa todellakaan. Monesti itsekin laitan vain keittiöön jonkun joulukapan ja olohuoneeseen talviverhon ja se on siinä. Nyt tuli joku innostuspuuska. 😂
Jenni; Kiitos! 😊 Joo, 80-luku oli oikeen salusiinien ja kappojen kulta-aikaa, ellei oteta lukuun 1800-lukua. 😄 Meilläkin lapsuudenkodissa oli jos jonkinlaisia kappoja ylhäällä ja alhaalla. Mulla on ehkä vähän omituinen verhomaku, sillä en esim vaivaudu monestikaan ompelemaan niitä kankaita, joita roikotan ikkunoilla. Tai sitten niissä roikkuu jotain ihan muita tekstiilejä, kuten alushameita tms…
Lähetä kommentti