Siskon luona remppa on täysin valmistunut tänä vuonna. Kivoja yksityiskohtia ja lapsuudenkodin fiilistä on joka puolella. Isoin remppa kohdistui keittiöön ja muuallakin pintoja fiksattiin mukavasti. Moni kohta talossa vaatikin jo remppaa. Oikeastaan edellisen kerran remonttia tehtiin 1980-luvun alussa. Sen ajan keittiörempasta en koskaan tykännyt, sillä lapsuuden keittiölook oli minulle rakas puuhelloineen ja 50-luvun tiskikaappeineen. Mutta on siitä ajasta jotain hyvääkin; isän laitattamat parketit on edelleen huippukunnossa. Eikä huonejakoon ole tarvinnut puuttua, sillä näiden rintamamiestalojen sisusta miellyttää aina vaan.
Tokihan me vähän parannettiin myös maailmaa pienen jälkiruokaviinin ja juustojen kera. Uusia ideoita putkahtelee mieleen ja pihassakin pitäisi tehdä jotain, kunhan kesä saapuu. Mietin jälleen kerran myös naapureita. Niistä isän suvun taloista enää neljä on suvun hallussa. Joka vuosikymmenellä on tapahtunut jotain suuria ja dramaattisia rakentamiseen tai purkamiseen liittyviä muutoksia näillä kulmilla ainakin sadan vuoden ajan. Se pitäisi vaan hyväksyä, mutta minä en ole sellainen, joka vain tyynesti katselisi muutosta ja hyväksyisi kaiken. En todellakaan haluaisi nähdä millaista täällä on sadan vuoden päästä! Mutta sinne sata vuotta taaksepäin menisin kyllä mielelläni. Että sikäli on hyvä, ettei ihmiselämän mitta ole vaikka 500 vuotta, kun nyt jo sydämeen sattuu jokainen muutos, jonka olen kokenut näillä kulmilla. Tiedän, että olen yksin tämän tuskani kanssa, sillä monen mielestä muutos on lähes aina hyvä ja virkistävä asia.
4 kommenttia:
Täällä toinen nostalgikko! Kävin lapsena paljon tätini luona lomilla, ja kun siellä oli seuraava sukupolvi remontoinut, tuntui kuin pala lapsuutta olisi kadonnut. Ihanat nuo sen ajan puiset komeronovet! 😀
Joululainen; Ihana kuulla! ❤️ Ymmärrän tunteen! Huvittelen tämän tuosta katselemalla ”etuovesta” myytäviä vanhoja taloja ja tosi harvoin enää näkyy mitään, jota ei olisi rempalla pilattu. Meidän talon ovet ja komeroiden ovet on rakkaita meille! Alkuperäiset katot löytyy myös joka huoneesta. Yläkerrassa on jopa alkuperäiset tiskikaapit, mutta ne pitäisi teettää uudelleen, sillä ne on hajonneet reilun 60 vuoden kulutuksissa. Aion teettää vanhoista tarkat kopiot puusepällä. Oikeasta puusta siis, ei mistään mdf-levystä.
Sieluun sattuu kun vanhat talot pilataan uusilla materiaaleilla kuten muovilla (en tässä kylläkään viittaa siskosi kotiin vaan vanhojen talojen remppaan). Sniif!
Parasta vuoden viimeistä päivää, Thilda ♡
Jenni; Niin juuri!! Sieluun sattuu! Lastulevyt, muovit, suurennetut ikkuna-aukot, muutetut huonejaot vaikka jossain 1700-luvun talossa on kirottua. Itkettää sellainen. 😢
Ihanaa! Kiitos! Sinulle myös voimaannuttavaa päivää käännekohdassa vanhan ja uuden rajalla! Ensi vuosi olkoon huippu! 🍾🎈🎂
Lähetä kommentti