…kirjoitetusta sanasta.
Monimutkaisia asioita jokainen. Mielipide voi olla vahva, tai sitten asiasta voi aina ajatella kuin kolikosta; siinä onkin kaksi puolta, että toisaalta on näin, mutta toisaalta sitten taas. Aika usein löydän itseni pohtimasta jälkimmäistä, tai sitten vedän överiksi, jotta saisin muutkin näkemään eri tahot. Usein pyörii mielessä, että onko tässä asiassa x mitään järkeä. Ja silloin etenkin venytän ajatuksia ja maustan näkökulmaa. Mutta pääasia on, että maailmassa on niin paljon mielipiteitä kuin on ihmisiäkin. Lisäksi mielipiteet muuttuu, jalostuu, kiertää kehää, elää elämäänsä. Sanon usein, että mun kanssa ei tarvii olla samaa mieltä. En myöskään koe, että mun olis pakko olla samaa mieltä jonkun toisen kanssa. Eräs rakas ihminen on sanonut, että asiat riitelee, ei ihmiset! Vaikka oltais ihan päinvastaista mieltä, niin voi vaan lunkisti todeta, että okei, sä oot tota mieltä ja mä oon tätä. En erityisemmin pidä siitä, että toinen koettaa väkisin käännyttää toisen.
Nykyään, someaikana, on tosi helppo kuplautua omaan kuplaansa, joka tarkoittaa sitä, että ollaan yhteydessä vain niiden kanssa, jotka on samaa mieltä kuin itse on. Se on tietysti helppoa ja mukavaa, ymmärtäähän sen. Toisaalta se johtaa kapeakatseisuuteen. Jos ei koskaan kuuntele ketään vastakkaisen mielipiteen ihmisiä, ei kummankaan ajatusmaailma kehity. Jo pelkästään sen kannalta on avartavaa puhua laajasti erilaisten ihmisten kanssa, että hoksaa, että ahaa, noinkin voi ajatella. Siitä ei tarvitse rakentaa riitaa, sillä sitähän maailmassa on aivan liikaa. Toisaalta voi myös huomata, että oikeastaanhan me ajatellaan samoin monesta asiasta. Kasvokkainkin voi toki olla kuplautumista, mutta sen voi ratkoa monesti vähemmällä ristiriidalla.
Josta päästäänkin sitten kirjoitettuun tekstiin. On tosi vaikea kommunikoida pelkästään kirjoitetun sanan avulla. Etenkin nopean somen aikana, kun lauseet naputellaan hätäisesti ja lyhyesti. Koskaan ei näe viestin lähettäjän kasvoja, ilmeitä, eleitä, ei kuule äänenpainoja, eikä pieniä selittäviä sanoja, koska teksti pyritään tiivistämään lyhyeksi. Jos pilke silmäkulmassa kirjoitetun tekstin sattuukin lukemaan ärtyneessä mielentilassa, on tulkinta täysin harhassa kuin kirjoittaja tarkoitti. Joskus pudistelin päätäni sille, kun nuoret parit riitelevät niin paljon viestien välityksellä ja se se vasta on huono juttu! Ehkä tekstin vieressä oleva elävä kasvokuva pelastaisi tilanteen päivittäisiltä ihmissuhdesolmuilta? Tällaisia pohdintoja tällä kertaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti