Mun mies on vähän ehdotellu, että voisko osa mun oireista olla jopa ihan vaihdevuosista johtuvaa. Ryhdyin itekin miettimään asiaa. Tutkailin netistä, että mitäs ne oireet nyt sitten oikeen onkaan. 1) Kuumat aallot; täsmää! Mulla on joka päivä monta kertaa kamalan kuuma ja sitten minuutin tai parin päästä taas viileä. Että ensin ku kiskon sytopipon päästä ja villapaidan päältä ja huivin kaulasta, niin kohta saan jo tempoa niitä vikkelästi takasin, ku viluttaa. Tosin mulla ei oo hikoilua, eikä ihon punoitusta. Että sikäli ei täsmääkään. 2) Unihäiriöt; täsmää! En oo ikinä nukkunu näin epämääräsesti ku viimesen puolen vuoden ajan. Että välillä nukun ku porsas ja sitten äkkiarvaamatta valvon koko yön tai suurimman osan siitä ainakin. Paitsi viimeksi valvominen johtui yöllä juodusta Battery-tölkistä. Eipä tullu uni enää. Ja monesti myös kortisonipillereistä. Että sikäli ei täsmääkään. 3) Mielialan vaihtelut; täsmää! Saatan olla ihan hyväntuulinen, kunnes äkkiä en olekaan, vaan pillitän epätoivon kuilussa. Taikka oon ihan lunkkina, kunnes saan jonku ihme raivarin. Sitä paitsi kaikki ärsyttää. Ihmiset, televisio-ohjelmat, erityisesti kaikki. Vaikka ne kyllä keskittyy sytojen jälkeisiin pariin viikkoon… että sikäli.
Että en sitte tiedä. Toisaalta ihan sama, koska oireet kuitenki on samoja, olkoon syy mikä tahansa. Tässä sitä kellutaan typerissä oireissa, joiden takia ei voi olla enää normaalisti. Ei sitä oikeen voi sytostaatteja keskeyttääkään sen takia, vaikka kuinka pännii. No, jollain voi jäädä kuumat aallot loppuelämän vaivaksi, että ei sekään visio kovin miellyttävältä tunnu. Ja iän myötä uni ohenee. Joku päivä siirrän kiikkustuolin ikkunan ääreen, josta näen postilaatikon ja voin köpötellä hakemaan sanomalehden heti puoli neljältä laatikosta. Paitsi että lehtiä pienennetään koko ajan. Mitä iloa on lukea Aku Ankan kokosta sanomalehteä, kun ennen lehti oli lakanan kokoinen ja tietosanakirjan paksuinen? No eihän nykyään kukaan enää tiedä mitä tarkottaa ”tietosanakirjan paksunen”, kun tuskin tiedetään mitä tarkottaa ”kirja”. Oisko se nyt vaikka nykymitoissa jotain 16 kertaa tabletin paksuinen? Ja itseni tuntien pänniminen ja mielialat ei ainakaan vähene iän myötä. Mutta se ei tietenkään oo mun syy, vaan ympäristön ja muiden. Mutta sitten kun pääsen aikakoneen puikkoihin, niin viipotan saman tien 1980-luvulle muutamalle keikalle ja siitä loikin kymmenen vuoden hypyissä taaksepäin aina johonkin mesoliittiseen aikaan. Se meinaa sitä vanhempaa kivikautta - vähän kauempana ku 1930-luku. Voi olla että sitten mun suusta kuuluu vaan vau, WAU, wauuuu…
4 kommenttia:
Mulla on ollut vähän mielessä kirjoittaa vaihdevuosiaiheesta siltä kannalta, että mua vähän (tai oikeastaan aika paljonkin) harmittaa se yksipuolinen kuva, joka vaihdevuosista annetaan nyt kun niistä on alettu enemmän julkisuudessa (somessa) pitää ääntä.
En todellakaan vähättele kenenkään kokemia tuntemuksia (joista itselle kuumat aallot, yöhikoilu, unihäiriöt ym on myös tuttuja), mutta silti koen, että vaihdevuosikortti vedetään liian helposti esiin ja unohdetaan, että omilla toimillakin voi olla ja todennäköisesti usein onkin merkitystä. Itse mm. saan oikein helposti aikaan huonot ja hikiset yöunet juomalla illalla pari lasia viiniä tai vaihtoehtoisesti kahvia puolen päivän jälkeen. Ja jos syön huonosti tai jää liikkumiset väliin, olen kärttyinen ymym.
Ja tämä siis EI todellakaan koske sinun tapausta, koska elät nyt semmoista muutenkin sekä fyysisesti että psyykkisesti erittäin haastavaa aikaa, että enemmän ihmettelisin, jos nukkuisit aina hyvin tai olisit aina hyväntuulinen ja jaksava.
Oma mielen päällä ollut kirjoittamisen tarve (jota en ehkä koskaan toteuta) liittyy siihen, että mua hirvittää se, kuinka vasta vaihdevuosi-ikää lähestyviä ihmisiä pelotellaan loputtomalla oirelistalla, joka on ehkä jonkun yksittäisen henkilön kokemus ja mahdollisesti ihan muusta kuin vaihdevuosista johtuvaa.
Pahimmillaan johtaa semmoiseen itsensä liialliseen tarkkailuun ja sehän me kaikki tiedetään, että jos suurennuslasilla jokaista pientäkin olotilan muutosta syynää ja kuulostelee, niin aina sieltä löytyy jotain. Ja jos se joku löytyy myös sieltä vaihdevuosien oirelistalta, niin sitten ollaan liian "helposti", että jaahans, tää on nyt tätä ja loppuelämä on yhtä kärsimystä.
Ja sitten syödään "suruun" vielä vähän lisää suklaata ja muuta lohturuokaa niin että olo on niin paha, ettei jaksa liikahtaa sohvalta, muttei tule unikaan.
Voi kunpa osaisin nyt esittää tän asian niin, että sen voisi ymmärtää sillä tavalla kuin sen tarkoitan. Eli niin, että vaihdevuodet ei todellakaan väistämättä tarkoita sitä, että millekään ei ole enää mitään tehtävissä, vaan suunta on alaspäin. Ei ole. Vaikkei tietenkään kaikkeen, niin silti niin moneen asiaan voi edelleen itse vaikuttaa. Normioloissa siis.
Se mitä itse kaikkein eniten pelkäsin ennen vaihdevuosia oli se, että persoona muuttuu ja musta tulee raivoava hirviö. Ei tullut, mutta ymmärrän erittäin hyvin nuo sun tuntemukset.
Ei tästä nyt mahtanut olla piristykseksi, mutta halusin sanoa, että kunhan tästä nykytilanteestasi pääset, toivoa on ja omasta kokemuksestani sanoisin, että vaihdevuodet on ainakin tähän asti (täytän seuraavaksi 59) olleet omalla tavallaan yhtä elämän parhaista ajoista. Semmoista, jossa olen kokenut olevani enemmän oma itseni kuin koskaan.
Halit <3
Annukka; Kiitos pitkästä kommentista! 😊
No joo, kuva on kyllä aika yksipuolinen! Ja etenkin se, että miesten vaihdevuosista kirjoitetaan yhä aika vähän. Vaikka se on todellinen asia myös.
Mun suvussa en tiedä ketään naista, jolla olis ollu jotenkin kaameet vaihdevuodet, joten mitään kauheeta taistelua ei liene tulossa (tai menossa), kun en tiedä oliko ne mulla jo vai ei…
Vain yhdellä ihmisellä - joka ei ole sukua - tiedän olleen hikikohtauksia loppuelämän.
Ihana positiivinen fiba sun kirjoituksessa! 👍🥰
Halit sinne myös!
No huh. Tiedätkö, että olin jo tulossa poistamaan kommenttia, kun aloin miettiä että mitä jos sittenkin tahtomattani olin tökerö ja ärsytin, vaikka päinvastaista tarkoitin.
Ihana siis kun kerkisitkin vastata ja näen, että et aiokaan ampua mua (ainakaan just nyt) :).
Kiitos siis kun ymmärsit positiiviseksi tarkoitetun kannustuksen <3 ja sitä piti vielä sanoa, että sulla on fiksu mies, kun keksi ehdottaa vaihdevuosia oireiden mahdolliseksi syyksi. Musta tuntuu, että suuri(n?) osa miehistä ei jotenkaan halua edes tunnustaa koko asian olemassaoloa tai ei ainakaan halua lausua ääneen koko sanaa. Mutta siinä(kin) voin kyllä olla varsin väärässä.
Kiitos <3
Annukka; Voi kääk, olipa hyvä, että et poistanut!! Huh!
Et todellakaan ärsyttänyt tai mitään. En ammu, en… 😄
On hän fiksu. 😊
Kiitos kun vielä tulit kommentoimaan tätä! ❤️
Lähetä kommentti