.

.

3.11.2023

Karsimisesta (taas)

 

Just puhuttiin siskon kans, miten hullua se on, kun nykyään kaikilla brändeillä on monta kertaa vuodessa uus ihana mallisto. Että voi kissalan pojat ku ihana uus Marimekon kangas taikka nyt ei kestä kun Arabia julkasi taas ihan sietämättömän kauniin astiasarjan! Talvimallisto, kevätmallisto, kesämallisto, syysmallisto ja tietenki joulumallisto. Siis vähintään!! Ja kun kuvittelee, että aikunen ihiminen hurahtaa tähän kaikkeen ”pakko saada”-systeemiin, niin yhtäkkiä sitä omistaa (kaiken jo omistamansa lisäksi) viiden vuoden kuluttua jo ainaki 25:n eri malliston ihanaakin ihanamman tuotteen tai jopa sarjaa. Entä 25:n vuoden kuluttua?! Se on kuulkaa jo sevverran ku 125 erimoista kippoa tai kappaa. Meinaan jos ostaa vaan yhen brändin uutuuden viidesti vuodessa. Joskus voi vahingossa haalia vaikka kaheksan brändin uutuudet, hupsista. No paitti, jos joka vuosi poistaa vanhoja saman verran, niin sittenhän niitä ei kerry, mutta on se ekologisesti ihan perseestä sekin.


Mää oon koulinu itteni viime vuosina siihen, että ihailen kuola laivaköyden paksuisena norona valuen vaikka mitä ja sitten sanon itelleni, että onpa kyllä kiva, mutta mä en tartte tota, se ei mahdu mulla mihinkään ja mulle riittää että ihailin sitä nyt. Se on kuulkaa aivan hemmetin helppoa, kun siihen pääsee sisälle! Haastan kaikki kokeiluun vaikka kuukaudeksi. Samalla tässä pohdin niitä yli sataa astiapyyhettäni, ties miten monia kymmeniä. pöytäliinoja (kun meillä on tosiaan ne kaks pöytää joilla käytän liinaa, vaihtaen niitä kahesti vuodessa), esiliinapinoja, vanhoja lakanoita ”näistä on kiva joskus ommella jotain” ja herra ties mitä kaikkea muuta kodintekstiiliä. En mä nyt mikään minimalisti halua olla, että ei ois verhoja (mä en osaa elää ilman verhoja!) tai että ois tyyliin yks pellavapyyhe ja yks mummon pitsiliina vuodelta 1932 kun vielä asuttiin Viipurissa - ja sitä rataa. Mutta siis kun nyt on pakko käydä läpi tuo liinavaatekaappi joka on vesivahinkohuoneessa ja puretaan kohta pois, niin samalla pidän ittelleni vähä tiukemman puhuttelun. Että hemmetin pöljä, haluuksä kuolla tavarapinojen alle vai? Että tee ny vihronki jotain näkyvää! (Kun en etenkää haluu, että perilliset kuolee tavarapinojen alle!!)


4 kommenttia:

Wilumiina kirjoitti...

Hi

Meillä oli taas kirppispöytä 2 viikkoa. myimme 178 tavaraa ja paljon tuli takaisin.
Ja todellakin tuo 178kpl ei näy missään.
Astioita on kaapit täynnä mutta niitä kyllä tulee käytettyä todella paljon. Sunnuntaisin katan pöytään Arabian kesäkukat kun syödään aamupalaa.
Minulle ostamisen vähentäminen on ollut helppoa. En tykkää käydä kaupoissa ja netistä en tilaa kuin lippuja konsertteihin.
En selaile mainoslehtisiä, ne menee suoraan lehtikeräykseen tai pönttöuunin sytykkeeksi.
Juuri lopettelin monta uutiskirjettä ettei tule selailuitua netiä.
Mutta silti tuntuu että neljän lapsen jälkeen on kaikki komerot täynnä tavaraa..

Thilda kirjoitti...

Wilumiina; Hyvä te, kirppispöydän pyörittäminen vaatii voimaa sekin. Meillä oli anopin kuoleman jälkeen varmaan vuoden kirppispöytä, jota piti monta kertaa viikossa järjestellä ja viedä uutta. Lopuksi lopetettiin kun pöydän vuokra oli paljo enemmän ku mitä tuli rahaa. Samoin siskon kans lapsuuden maisemissa otettiin kirppispöytä muutamia kertoja. Yks tärkeä esine myytiin vahingossa ja se harmittaa, muuten se ei ollut niin työlästä. Mutta ei kovin kannattavaakaan. Nykyään en jaksais sitä touhua, taikka eihän täällä ees oo kirppiksiä enää, niin sekin jo rajoittaa.

Meillä on se ongelma, että paitsi kaapit on täynnä, niin myös lattiat on täynnä röykkiöitä. Tosi vaikea siivota, ei oo kivan näköinen ja tuntuu varastolta.

Joululainen kirjoitti...

Meillä on Pentikin arkilautasten lisäksi jouluksi punainen Iittalan Taika-lautassarja ja mukeja. Niitä voisi toki käyttää muulloinkin, koska kuvat eivät liity jouluun. Tekstiileihinkäään en ole joulu-/talviverhojen ja -mattojen lisäksi hurahtanut. Silti on roinaa liikaa. 😣 Kesällä myydään oman kaupunginosan kirppispäivänä, mutta muuten en jaksa kirppistouhua ollenkaan. Viemme sitten SPR:n kirppikselle pusseja silloin tällöin. Nyt kun lapset ovat isoja, vaaterumba on laantunut eikä suksia, luistimia yms. tarvitse enää säilöä seuraaville. Olen samaa mieltä, että seuraaville polville tavaraa ei pidä säilöä.

Thilda kirjoitti...

Joululainen; Kuulostaa varsin järkevältä määrältä! 😊Aina sitä on kuitenkin salaa kertynyt, ennen kuin havahtuu!
Aika lailla noin mäkin kirppistelystä ajattelen, eli ei jaksa ajatustakaan, paitsi jos on joku oma päivä sille ihan omalla alueella, ja loput vaan lahjotukseen! Jep, seuraava polvi osaa sen joko itsekin taikka sitten on paaljon meitä fiksumpi! 😊