Lähes sietämätön tulisuus. Sellanen on tuo hopeanvärinen nro 15! Ja mähän en tunnetusti vähästä hätkähdä. Jos nyt vähän kehun itteeni, niin ei oo ikinä tullu vastaan ketään, joka söis yhtä tulista, saati tulisempaa kuin minä. Ja silti tuo nro 15 makeinen on kyllä aika paha. Tätä kannattaa syödä hitaasti imeskelemällä, sillä jos alkaa paniikissa pureskella, se chili oikein ryntää aisteihin.
Seuraava tulisuus alaspäin on kullanvärinen nro 12. Mun suussa se on miellyttävän tulinen, lämmittävä.
Seuraava nro 9, musta rasia, on jo aika mieto. Havaitsen pientä chilisyyttä. Sekä pureskellen, että imeskellen.
Viimeinen, punainen nro 6 on makeinen, jossa en havaitse enää tulisuutta lainkaan. Mutta älkää uskoko mua, sillä luulen, että tavallisella ihmisellä jo nro 6 on tulinen, ehkä pahakin?
Tilasin tämän Chili Klaus-boxin ihan vaan kokeillakseni, että miltä nuo kolme miedompaa makua maistuu, koska vuosi sitten söin nro 15 boxin. Sain sellasen mahakivun, ettei ikinä. Viimesen palleron heitin roskiin. Mahollisesti käytän nämä nyt johonkin ruokiin mausteena. Glögiin taikka jäätelöön, lihapataan kenties. Maistaa ken uskaltaa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti