Haastava päivä tulossa

 Alotin päivän pyöräyttämällä smoothien, johon tuli 1 persimmon (nimeltään myös khaki tai sharon), 5cm pala kurkkua, 1 limetti, 2cm pala chiliä ja purkillinen ananasrenkaita liemineen. Sopivasti potkua ja kirpakkuutta, sopivasti vihreyttä, mutta eniten tietysti ihanaa makeaa hedelmäisyyttä. Sitte avasin ensimmäisen joulusuklaakonvehtirasian (Paradis), koska miksi ei? Aina on juhlapäivä, jos ite niin päättää!

Eilen kävin viimeinki vesivahinkohuoneen kaapistoon käsiksi. Olin vetkuttanu sitä jo viikkoja, mutta yhtäkkiä päätin vaan kääriä hihat ja ryhtyä toimeen. Sain puolet kaapistosta tyhjättyä ja samalla inventoin ja pistin esim kaheksan takkia poistoon. Nyt on jotenki mukavan kevyt olo! Kaapissa ei enää roiku sellasia takkeja, joita ei voi pitää. Tai no on pari, mutta ne aion viedä ompelijalle. Sain muutama päivä sitte sellasen ahaa-elämyksen, että jos kerran käytän suutaria, niin miks en käyttäis ompelijaakin?

Se mikä tästä päivästä tekee ihan erityisen haastavan, on kaapiston seuraava osio, joka tursuaa damastiliinoja ja pellavapyyhkeitä ja kankaisia nenäliinoja ja valkoisia lakanoita ”tuunaukseen”… että kykenenkö vähentämään niitä yhtään. Kaapin viimeisessä osiossa onkin sitten pitsiliinoja, kirjottuja töitä, ja muita sekalaisia antiikkitekstiilejä.

Kuvissa eilinen löytö kaapin uumenista; kolmet vanhat mamelukit, eli naisten alushousut, joiden lahkeet ulottuu polviin ja joiden haara-osa on auki, kuten ne ennen nykyisenkaltaisia pikkuhousuja oli. Katsokaa pitsien yksityiskohtia! Mun heikko kohta on vanhat tekstiilit ja tän kaltaset kauneudet saa mut vaan huokailemaan ja voivottelemaan! Mun on todella todella vaikea tehdä mitään poistoja tälläsistä tekstiileistä, joten toivon, ettei niitä tule vastaan kasapäin. Kun kuitenkin haluan samalla ihan oikeesti vähentää tekstiilien määrää.