Tämäkin on sellanen asia, joka mietityttää aina välillä. Siis nykyään! Ei se ennen mietityttäny, mutta nyt ehkä viimeisen kymmenen vuoden aikajanalla on tullu mieleen jonkun verran. Nimittäin naisten jutut versus miesten jutut. Nyt ei tässä jutussa oo ketään nais- tai miesoletettuja, eikä hassuista kirjainyhdistelmistä muodostuvia identiteettejä, jotka vaihtuilee päivästä toiseen. Heistä en tiedä mitään. Vaan nyt on kyse ihan rehellisesti vaan naisista ja miehistä. Jotenkin oon antanu itseni ymmärtää, että nykyään tuhistaan kovasti sille, että lapsia salakavalasti ennen aivopestiin tiettyyn suuntaan. Ja että nykyään annetaan lasten leikkiä avoimesti ihan kaikella.
Paitsi, että kun tarkemmin miettii, niin minä ainakin lapsena leikin nukkien lisäksi autoilla, veneillä, kaivinkoneilla, legotaloilla, sisustuksilla, kiikareilla, kassakoneilla ja ties millä. Kukaan ei mielestäni suunnannut mua mihinkään. Sain aivan rauhassa leikkiä autoillani. Ja myös pestä nuken pyykkiä. En ihmeemmin opetellut ruoanlaittoa äitin mukana, mutta sitä vastoin opettelin pyöränkumin paikkaamisen isän vieressä. Ja vaikka leikin monenlaisilla leluilla, mua ei silti kiinnosta aikuisena koneet pätkän vertaa! Ja vaikka en tehnyt äitin kanssa ruokaa, mua kiinnostaa ruoanlaittoa nykyään tosi paljon. Ja visuaalisuus esimerkiksi.
Vaikka kuinka pinnistelisin, mua ei kiinnosta moottoripyörät (paitsi visuaalisessa mielessä), autot (paitsi visuaalisessa mielessä), yhtään mitkään koneet ja laitteet, joiden kanssa mulla lähinnä menee vaan hermo. Sitä vastoin mun miestä kiinnostaa suunnattomasti kaikki laitteet. Hän tietää koneista vaikka mitä ja hankkii ties mitä, jos niihin vain liittyy joku koneellinen aspekti. Vaikka hän tanssi balettia pienenä. Se mua siis kummastuttaa, kun nykyään väitetään, että ennen pakotettiin lapsia olemaan tietyssä kaavassa. Kyllähän ne on lähinnä lapset itse edelleen, jotka kiusaa toisiaan, jos joku on erilainen kuin muu massa. Mä luulen, että kiinnostuksiin vaikuttaa tosi paljon geenit. Vaikka lapsena leikkis kuinka avoimesti maailman kaikkia asioita, se aikuisen kiinnostus vaan pomppaa sitten vahvempana geeneistä.. Ja toki aina on poikkeuksia, mutta poikkeus vahvistaakin säännön.
Ei siitä mun mielestä kannata olla vihanen, että on miehiä kiinnostavia juttuja ja naisia kiinnostavia juttuja. Mitä pahaa siinä edes on? Mutta en mä tietysti sitä sano, että jos jotakuta naista kiinnostaa vaikka kaivinkoneen kuljettajan ammatti, niin mikäpä siinä. Mä vaan sanon, että en usko semmoseen pakottamiseen mitä nykyään kuvitellaan ennen olleen joka käänteessä ihmisen elämässä. Enkä usko, että miehet laajassa mittakaavassa haluaa virkata ja naiset korjata autoja. Enkä usko siihen, että tässä jakautuneessa mielenkiinnossa on jotain ongelmaa. Ei mun pikkuruislla sormilla edes pystyisi vääntämään kaiken maailman koneita alkutekijöihin ja takaisin. Taikka isokouraista miestä en kyllä päästäisi järjestelemään mun nukkekotia. Ei oo kyllä kukaan ilmoittautunutkaan, ei sen puoleen.
4 kommenttia:
Muuten ihan hyvä teksti, mutta kyseiset kirjainyhdistelmät ovat ihan tosi juttu monelle. Eivätkä ne heillä vaihdu, vaan ovat totisinta totta. Annetaan kaikkien kukkien kukkia. :)
Anonyymi; Kyllä, sitä en mitenkään kiistä! 😊 En vain tiedä aiheesta tarpeeksi, jotta katsoisin voivani kirjoittaa heidän puolesta. Antaa kaikkien kukkia. 👍
Totta turiset, ja kaikki kukat saa kukkia minunkin puolestani, mutta totta on sekin, että ennen oli tyttöjä ja poikia ja varovasti sanoisin, että viime vuosikymmeninä on menty tähän vapauteen ja "lapsilähtöisyyteen" ja muuhun vähän turhan vapaasti ja lapset saavat itse päättää jo melkein kaiken ja sitä satoa aletaan niittää (kouluväkivaltaja ja valtavat mielenterveyden ongelmat esim.) Lapset on ihan hukassa kun niillä ei ole mitään raameja eikä rajoja ja se on lapselle todella haavoittaa.
Ite oon ollu ihan tavallinen tyttö myös, leikkinyt nukeilla ja kotia ja kiipeily puissa ja rakentanu majoja ja ajellut pikkuautoilla hiekkalaatikolla ja opetellu isän kanssa auton korjausta ja edelleen oon ihan tavallinen nainen. Kukaan ei tuominnut leikeistä tai määrittänyt mikä olen.
Ja tällä en tarkoittanut että sukupuoli-identiteettiään hakevat ovat väkivaltaisia tai mielenterveysongelmista, enemmän puhun siitä, miten kaikki rajattomuus aiheuttaa meidän lapsissa valtavaa turvattomuutta ja se aiheuttaa paljon vakavia ongelmia jos ei lapsi saa ohjausta ja apua.
Tässäpä minun aamunavaukseni, kivaa pakkaspäivää kaikille kukkkasille 🧡🌻🌹
-Anu
Anu; Kyllä! Ja sinä olet nähnyt työnkin puolesta tätä asiaa vähän enemmän kuin moni. Kiinnostavaa ajatella mihin suuntaan tulevaisuudessa mennään! Koska johonkin se tästäkin taas kehittyy, mikään ei pysy samana. Meidän lapsuus oli monella tapaa hurjan paljon simppelimpää, kuin nykylasten, kun ei ollut nettiä lisänä sopassa. Aikuisten auktoriteetti oli myös ihan toista, eikä ollenkaan huono asia sekään.
Lähetä kommentti