Talvipäivänseisaus ja komplikaatio

 

Yks virstanpylväs on tänään; talvipäivänseisaus eli vuoden lyhin päivä! Hetki, jolloin pimeyttä on eniten, mutta ollaan myös taitekohdassa, jonka jälkeen jokainen päivä on edellistä valoisampi aina juhannukseen saakka! Tykkään tästä hetkestä vuodessa. Eipä ihme, että menneet sukupolvet aina muinaisuuteen asti on juhlistaneet tätä samaa ajankohtaa.

Tämä on se jouluunlaskeutumisen hetki. Aika monena vuonna oon harmitellu, että tämä aika menee niin nopsaan ohi ja että ei ehdi hiljentyä ja rauhottua paikoilleen. No nyt siihen on aikaa yllin kyllin! Ajattelen myös, että joulun paras aika on just ennen joulua. Mitenköhän tänä vuonna? Saattaa ens viikkokin olla mukavaa hissuttelua. Ainakaan ei oo kiire töihin.

Töistä puheen ollen, otin eilen puheeksi lääkärin kanssa saikkuasian. Että ihan oikeesti, miten voin olla helmikuun alussa tikkana valmis fyysiseen työhön. Kuulemma kela ei hyväksy sitä, että he jatkaa saikkua syöpähoitojen jälkeen. Pitäis kääntyä työterveyden puoleen. Jassoo, no pitänee selvitellä sitä sitten tammikuun jossain vaiheessa. En oo ees varma missä mun toinen työterveys sijaitsee. Tää tämmönen työterveysasia on aikamoisen uutta mulle. Sekin on yhdenlaista kyykyttämistä ja hyväksikäyttöä, että ihmistä pidetään pätkäduunissa niin kauan, että siitä kertyy lähes 10 vuotta työtä, mutta työterveyteen ei pääse. Naurattaa kyllä oikeestaan näin jälestäpäin. Se oli vaan yksi epäkohta siellä edellisessä duunissa.

Lääkäriin menin melko lailla jännittyneissä tunnelmissa. Mun vasen kämmenselkä alkoi näet punottaa viime lauantaina. Viimeisellä sytostaattikerralla sattui nimittäin sellanen juttu, että kanyyli rikkoi suonen ihan tiputuksen loppuvaiheessa ja sytostaattia pääsi kudokseen. Se on todella vakava tilanne, jos se tapahtuu tiettyjen solumyrkkyjen kohdalla; suurena vaarana on kuolio ja leikkaus, jopa amputoiminen. No, lääkäri kävi katsomassa mun kättä heti tiputuksen päätteeksi ja käski pitää siinä kylmää. Käteen ei sattunut, eikä se ollut punainen. Siinä oli vain paisunut kohta, joka kieli tapahtuneesta. Punaiseksi käsi muuttui 9 päivän viiveellä (joka on tyypillistä) ja koska se punaisuus vain syveni ja syveni päivä päivältä, olin jo keskiviikkona ihan hermoraunio. Menin siis todellakin googlettamaan tämän asian ja sain melkein halvauksen, kun luin kuoliosta. Edeltävinä päivinä olin kyllä pitäny yhteyttä sairaalaan ja he rauhoittelivat mua. No lääkäri rauhoitteli eilen lisää ja sanoi, että se karboplatiini ei ole sellanen sytostaatti, joka aiheuttaa kuoliota. Että käsi on nyt vaan punainen jonkun aikaa ja siihen voi jäädä tumma läiskä pysyvästi, mutta muuten mun pitää rasvata sitä ja varoa, etten saa siihen haavaa. Nyt sitten toivon joka aamu, että punaisuus on haalistunut ja käsi alkaa palautua. Kuulemma pienet verisuonet on laajentuneet, mutta muuten laskimot tuntuu olevan kunnossa. Että tämmöstäkin voi sitten sattua. Huh huijaa.