Lähdin siskoni kanssa Helsinkiin, koska tämä kaupunki vetää aina. Menisi vuosia kulkiessa pelkästään niska kenossa taloja tutkien ja sitten vuosia putiikkeja koluten ja vielä vuosia syöden ja juoden! Mutta koska emme perineet täältä upeaa asuntoa 1800-luvun talosta, olemme yhä uudelleen junantuomia.
Sukulaisten tapaaminen,
Kaivopuisto,
Suurlähetystöt,
Talot, joista jokaisessa voisi asua!
Katolinen kirkko,
Kukkivat puut,
Värien nauru,
Hotellihuone.
Yliopisto,
Pompier; Turskaa & Tarte Tatin,
Iltakadut,
Matildan isän talo!
Näitäkö portaita Knut kiipesi?
Näitäkö maalauksia ihaili?
Näistäkö ovista kulki?
Elämyksiä kupli tämä tiistai ja kylmiä väreitä kaikista hienoista löydöistä.
6 kommenttia:
Elämä on ihanaa,sittenkin.
Ihania ja paljon kertovia kuvia olet ottanut. Olen asunut täällä pk-seudulla kauan, mutta niin se on, että kaikki on liian lähellä, eikä huomaa sitä kaikkea kauneutta, mitä Helsingissä on.
Hyvää ja aurinkoista alkavaa kesää! T. mimmu-mummi
Anni; On on, ihan voittamatonta! 🥰
Mimmu-mummi; Kiitos! 🥰 Niinhän se taitaa olla. Mä harrastan välillä sitä, että menen johonkin tosi tuttuun paikkaan (vaikka Tampereen Hämeenkadulle) ja kuvittelen, että en ole ollut siellä koskaan ennen. Se on tosi hassua miten eri lailla kaiken näkee! 😍
Kiitos, samoin sulle!! 🌞🌿
Ihania kuvia. On siellä vaan mahdottoman kaunista 😍
Mannaryyni; Kiitos! ❤️ Niin on… 😊
Lähetä kommentti