Ihania uutisia!

 

Tänään oli se päivä, kun kävin syöpälääkärin loppukontrollissa ja sain kuulla maanantaisten TT-kuvien tulokset! Vaikka mua ei juurikaan tämä käynti jännittänyt, koska mulla oli sellainen vahva tunne, että ei hätää! Mun kuvat oli puhtaat, mitään normaalista poikkeavaa ei näkynyt. Kuulemma näyttää ihan loistavalta, keuhkot erittäin hyvät, ei vettä yhtään missään ja muutenkin täysin hyvältä näytti. Katselin itsekin kiinnostuksella, että miltäs mä näytän sisältä päin ja aika vinkeeltä se tuntui. Lääkäri selitti mikä möltti on mikäkin; tässä maksa, tässä haima jne. Seuraava kontrollikäynti on sitten kolmen kuukauden kuluttua.

Sain uudet syövän estolääkkeetkin. Kerron niistä toisella kertaa enemmän, kunhan perehdyn niihin kunnolla ja saan vähän testattua, että miten ne toimii. Suurimmat sivuoireet niissä on alkuun kuumat aallot ja pahoinvointi. Letroja en enää syö siis ja hyvä niin, mielelläni jätän ne, koska ne ei mulla oikein toimineet ja tuli kaikenlaisia oireita, kuten käden jännetulehdus jne.

Olen hyvin onnellinen! Nyt ryhdyn kohottamaan kuntoa ja kiinnittämään enemmän huomiota syömisiini ja aion käydä akupunktiossa, sekä pitää stressitason matalalla. Jännä muuten tuo tunne, että onko kaikki hyvin vai eikö. Joskus vuosia sitten äitini oli syöpäleikkauksessa ja mun työkaverit ihmetteli, että miten mä voin olla niin rauhallinen, että he olis ihan hermorauniona. Sanoin heille, että mulla on sellainen vahva tunne, että kaikki menee hyvin. Ja niin menikin! Sen jälkeen olen muutamiin kertoihin keskittynyt tunteeseen, jos joku läheinen, sukulainen tai kaveri on ollut jossakin isommassa operaatiossa ja aina kun on tullut se tunne, että ei hätää, olen sen heille tai heidän läheisilleen sanonut. Se on sellaista hiljaista itsensä kuuntelemista ja vastaus tulee ihan itsestään jostakin muualta kuin omasta päästä. Se on voimakas rauhallinen ja lämmin tunne. Se ei liity siis päättelyyn tai järkeilyyn mitenkään. Luulen, että tämä on vähän samaa kuin ne mumman ja isän kyvyt nähdä asioita. Ja luulen, että voin kehittää tätä kykyä ajan mittaan. Tosin olen aika varovainen tuomaan esiin tätä tunnetta, koska ajattelen, että jos olenkin väärässä, niin olen jotenkin vastuussa asioista. Mutta vielä en ole ollut väärässä.