Koe-eläimenä

 

Koska en ehkä ajattele asioista kovin tylsän suoraviivaisesti ja olen yleensäkin vähän penteleen epäluuloinen, niin en välttämättä usko mitään ihme väittämiä tyyliin ”tämä voide auttaa hiustenkasvussa” tai ”tämä pulveri parantaa kaiken…” Mun luonteella asia pitää todellakin tutkia ja nimen omaan mieluiten itse! Nyt mulla on ollu kokeilussa just sellanen vaniljantuoksuinen sheavoi, josta mainostetaan, että se parantaa hiustenkasvua. Ostin sen oikeestaan jo edellisen kaljuuntumisen aikoihin, mutta unohdin käyttää sitä. Nyt muistin voidepurkin ja otin käyttöön about kolme-neljä viikkoa sitten. No, eikös se niin ole, että jos pistän sitä päähäni, niin kukaan ei voi 100%:sti sanoa, auttaako se vai ei? Siksipä päätinkin olla hyytävän ovela ja heittäydyin koe-eläimeksi. Miten? Helppoa! Aloin sivellä sitä vain kallon oikealle puolelle! Ja mitä tapahtui? Nyt huomaa jo selvästi, että hiukset on kallon oikealla puolella paljon tuuheammat ja monta milliä pitemmät kuin muualla päässä! Ja voihan se parempi hiustenkasvu toki johtua vaikka päänahan hieromisesta ja pintaverenkierron paranemisesta, mutta joka tapauksessa joku tässä toimii. Elikkä kohta mulla on vasemmalla millin siili ja oikealla hevitukka…

Samoin oon tehny neuropatia-harjoituksia lähes pelkästään vasemmalla jalalla. (Älkää kysykö miksi!) Ja nyt, runsaan viikon jälkeen vasen jalka on paljon paremman tuntuinen, kuin oikea!! Olen siis pyöritellyt jalan alla eläintarvikekaupasta ostettua kumista piikkipalloa ja tehnyt niitä hitaita nostoja, jotka mun fyssari neuvoi sillon ekan syövän jälkeen. Selkee apu siis näistä liikkeistä syöpähoitojen aiheuttamaan polyneuropatiaan, elikkä puutumisen ja tunnottomuudentunteeseen päkiöissä ja varpaissa.

Ja olihan mulla kerran sellanenkin koe, että testasin jotain ihme voidetta vaan toiseen käteen. Jaa-a, kyllä se kämmenselkä oli selkeesti pehmeempi, ku toinen, joka jäi vaille hoitoa. Silloinkin halusin vaan nähä, onko siitä voiteesta mitään hyötyä ja oli siitä.

Kumma kyllä, en oo vielä heittäytyny sellaseen kokeeseen, että pesisin vaan alahampaat ja ylähampaat jäis oman onnensa nojaan. Ja onneks mulla ei oo tollasta ’tää parantaa kaiken’-pulveria, jota ainakin mainoksista päätellen oli paljonkin liikkeellä joskus sata vuotta sitten. Sillon oli muotia kaiken maailman linimentit ja radioaktiiviset parannusliinat ja muut. Että jotenkin on kehittyny tämä maailma kuitenkin. Ainakin joissain asioissa. Minä en ehkä niinkää oo kehittyny, vaan marmatan täällä vuodesta toiseen ja jupisen omia juttujani ja teen omia kokeitani…