En tiedä teistä muista, mutta mulle tää AATEEKOON hallinta tuottaa suurta tuskaa aika ajoin. Noin ylipäätään elämässä mua kaikkein vähiten kiinnostaa minkäänlaiset urheilukisat ja heti hyvänä kakkosena tulee ATK eli mikä tahansa, mikä liittyy tietotekniikkaan! Mä kyllä käytän melko vaivattomasti tietokonetta ja tablettia, kunhan totun niihin, mutta armias taivas kun laitteeseen tulee päivitys, niin joudun ihan suohon. Ja torstai-iltana se taas tapahtui; päivitys. En alkuun edes huomannut ongelmaa, mutta jo hetikohta seuraavana iltana tuskailin, kun kuvien lataaminen ei onnistu blogiin. Ja nyt mä huomaan, että mulla on ollu sama ongelma ennenkin (tunnisteissa selkeesti lukee ’ongelma kuvien lataamisessa’) heh heh. Asia korjaantui lopulta ponnahdusikkunoiden ja evästeiden sallimisen kokeilemisen jälkeen välimuistin tyhjentämisellä. Huh.
13 kommenttia:
hei, tietysti ne googlettavat. Nehän ovat googlen keksimisen takana!
Tyylisi ei koskaan petä. Piti tosiaan googlettaa, kuka on Jaakko Ilkka. 😁
Tämä some on monelle suuressa roolissa eri kanavien kautta .
On facebookkia ja instaa ja mitä kaikkea vielä, joista en tiedäkään. Some on myös eräs väylä seurata esimerkiksi " mitä kuuluu" jos muut keinot on eri syistä hankalia.Ystävät voivat asua kaukana tai ei ole mahdollista muista syistä facetoface tavata.Löytää myös uusia ystäviä ja kontakteja eri tavalla kuin ilman somea.
Hyvä että olet löytänyt blogisi kirjoittamisen voimakeinoksesi.
Itse aikoinaan kirjoitin enemmänkin runoja instaan toki,mutta se on jäänyt vähemmälle viimeaikoina,mutta toki antoi silloin voimavaroja myös kun sai palautteen jos yhdenkin niin se kannusti jatkamaan myös ihanaa kirjoittamista.
Jatka sinäkin blogiasi!
Jeshh! 😄 Kaikki me googletamme!
😄 Niinkös?
Ilkka oli yksi esi-isistäni ja hyvin monen Etelä-Pohjalaisen esi-isä. Siksi se kulkee teksteissäni aina joskus. 😉
Kiitos! 😊 Niin, nykyaika - some, ihan käsi kädessä joka puolella maailmaa (paitsi ehkä viidakon kansoilla). En tiedä onko se hyvä juttu… ei pelkästään ainakaan.
Somesta on moneksi; se on yhteydenpitoväline, tutustumisväline, vakoiluväline ja myös kiusausväline. En tiedä millaista olisi, jos omana lapsuusaikana olisi jo ollut some, kun tuntui, että sitä kiusausta oli muutenkin ihan tarpeeksi.
Jatka ihmeessä runojen kirjoittamista, jos sinulla on siihen lahja! 💜
Kuullostaapa pelottavalta tuo vakoiluväline! Tuli mieleen isot maailman herrat.Tarkoititko stalkkaamista?
Nykyään voi laittaa estoja ainakin fb ja ig, mutta en tiedä enempää muissa alustoissa.Kyllähän tietosuoja on noussut tänä päivänä esille ja joskus se on hyväkin, vaikka on sen työllistävä puolikin nähty.
Totta, kiusaamisen tiedän itsekin.Sitä esiintyy vieläkin live elämässä jos lapsuus ei riittänyt siihen tutustua, mutta tänä päivänä kun uutisia lukee,niin väylä on muuttunut lapsilla ja nuorilla.
Blogeissa ilmeisesti voi kirjoittaa ja ylläpitää blogia anonyymin suojissa ellei tuo nimeään julki?
Toki anonyymit voi myös kokea kiusaajina kommentien perusteella.Toivon mukaan et koe näin kohdallani.
Jos, niin sillon on parasta olla seuraamatta.
Tämä oli varmaan jatkokommentti edelliseen. Kyllä, stalkkaamista ja muuta profilointia. Blogissa voi onneksi luoda ja kommentoida anonyyminä. Ja voi myös julkaista vain kutsutuille lukijoille, taikka poistaa kommentoinnin käytöstä.
Enpä toki koe, miksi kokisin? 😊
Oli vastaus edelliseen kommenttiini ja vastaus sinulle.Tulkinta onkin taitolaji kirjaimista vai rivien väleistä tulkita.Sitä tulee itse varovaiseksi kun on kokemusta, että kirjoittamani ymmärretään väärin ja varmasti herkillä mielin otat vastaan.
Tuttua juttua. Minä en meinannut päästä yhtenä päivänä blogiini lainkaan. Oli muka vääränlainen selain. Aiemmin ei mitään ongelmia, joten en vaan ymmärrä, mistä moinen yhtäkkiä 🤷
Mitäs ihmettä! 😳 Aika arvaamatonta tämä tietokonemaailma on kyllä.
ATK on niin kamalaa! Mutta vielä kamalampaa on se, ettei siitä pääse edes eroon! Yritin vakavissani miettiä älykännystä luopumista. Mutta ei se vaan onnistu, ei millään. Sitä tarvitsee kaikkeen pakolliseenkin omien addiktioiden lisäksi.
Ja siitä täytyy pitää huolta niin kovasti. Kaikessa unettomuustolkuttomuudessani jätin kännyni yhtenä päivänä Prisman aulan penkille. Eihän se siellä ollut enää muutaman minuutin kuluttua. Ihan hirveä tunne tajuta, mitä kaikkea kännykän vääriin käsiin joutumisesta oikeasti seuraa.
Onneksi mulla oli tuuria. Joku rehellinen hyvä ihminen oli vienyt sen kassalle.
No niinhän se on! 😳 Kun kaikki on kiinni siitä hemskatin atk:sta! Mulla on älytön puhelin, jonka katoaminen veis vaan yhteystiedot vaik nekin on paperilla tallessa. Mutta nettiä tarvii kaikessa työnhausta ja sairaalan yhteydenpidosta lähtien.
Auts, no onneks joku vei puhelimen kassalle!! Mä olisin ehkä kuollu paniikista, jos tabletti ois jääny johonkin ja kadonnu. 😬
Lähetä kommentti