No nyt. Nyt on iskenyt aikamoinen kyllästyminen puhelimeen. Aluksi se oli minusta huikean hieno leidipuhelin, kullanvärinen ja nätti ja toimivan oloinenkin. Otin sen käyttöön tasan kolme vuotta sitten. Ensin oli tietysti kauhea opettelu, kun olin lähes kymmenen vuotta tottunut käyttämään Nokian mallia (C5-00), mutta kun sinnikkäästi vaan tahkosin ja tahkosin, niin kyllä se siitä sitten pikku hiljaa tutuksi tuli.
Tähän väliin täytyy varmaan sanoa, että en halua älypuhelinta vieläkään. Yhtä sellaista olen töissä käyttänyt, eikä se ollutkaan niin vaikea kuin aina kuvittelin, mutta silti. Minä olen menneen ajan nainen. Mieluiten eläisin sellaista aikaa, kun puukuorinen puhelin tönöttää äveriään talon seinässä ja kampea vimmatusti vääntämällä saadaan yhteys keskusneitiin. Sellainen Niskavuorelainen fiilis pitäisi olla. Sentraalisantra tosin siellä langoilla aina vakoilisi kaikkia puheluita, se on selvää, mutta silti kaipaan sellaiseen aikaan!
No, mutta koska puhelinlangat on nyt kiskottu huitsin nevadaan lähes kaikkialta, niin käytetään nyt sitten kännykkää. En kyllä ymmärrä miksi vanha hyvä systeemi pitää repiä pois! Entä jos tämä näkymätön verkko häviää olemattomiin joku päivä? Lakkaa toimimasta? Mitäs sitten? No olkoon miten on, mutta tässä puhelimessa nyppii nyt se, miten kullanväriset näppäimet on kuluneet ja lasin alla on runsaasti pölyä. Eikä se muutenkaan ole niin näppärä kuin se edellinen malli.
Minulla on jokunen vanha puhelin vielä jemmassa, (samassa jemmassa, jossa säästelen vanhoja rikki menneitä) mutta en tiedä onko niiden käyttöön ottaminen vielä hankalampaa ja onko ne vielä oudompia toiminnaltaan, kuin tämä nykyinen. Toisaalta kiinnostaisi myös simpukkapuhelin ja niitä kai on uusiotuotannossakin. Toisaalta ärsyttää, että puhelinta pitää vaihtaa niin usein. Haluaisin, että se kestäisi vähintään 50 vuotta! Joitakin vuosia sitten soittelin välillä 1930-luvun puhelimella, että kyllä ne ENNEN kesti pitkään! Miksi kaikki etenee niin nopeasti? Muoti ja kaikki vaihtuu niin kuin oltaisiin mieltä vailla. Taidan olla tänään huonolla tuulella, joten poistun jupisemaan itsekseni ja mietin tätä puhelinasiaa vielä.
4 kommenttia:
Minä en oppinut millään minkään muun älypuhelimen käyttöjärjestelmää kuin IPhonen. Töissä oli joku, jolla en oppinut edes tekstiviestiä lähettämään. Siksi minun valintani on jokin edullinen (ei missään tapauksessa uusin) IPhonen malli. Kaikissa merkeissä on liikaa kaikenmaailman toimintoja. Vähempikin riittäisi. WhatsAppin otin vasta, kun esikoinen lähti opiskelemaan ja tehtiin perheryhmä. Se on kyllä ihan kätevä pikaviestin. Räikkönen vaimoineen mainostaa jotain taittuvaa puhelinta. En muista merkkiä. 🤔
Joululainen; Juu, ne on kaikki niin eri logiikalla ympättyjä, ettei niistä ota tolkkua! Kaikenlaista toimintoa löytyy ja lopuksi koko elämä on siinä puhelimessa. 🤨
Minä en ehkä osaisi enää elää ilman älypuhelinta. Noloa myöntää, mutta totta. Tai totta kai siihenkin tottuisi, jos pakko olisi, mutta toivottavasti ei ole. Se kyllä älypuhelimissa ärsyttää, että ne ovat niin herkkiä hajoamaan. Mullakin meni puhelimen suojalasi rikki aika pian puhelimen saamisen jälkeen, ja kyllä otti päähän. En ole saanut vielä vaihdetuksi suojalasia (se on ollut nyt rikki ehkä parisen vuotta :-D), kun pelkään, että se ei olekaan vain se suojalasi, joka on mennyt rikki, vaan koko puhelimen näyttö, ja sekös se vasta v*tuttaisikin. Tieto lisää tuskaa, joten on parempi elää pää pensaassa. :-D
Satu; Onhan tuo ihan ymmärrettävää, kun johonkin tottuu. Bakeliittipuhelimet harvoin hajosi, se hyvä puoli niissä oli! 😃
Mua päännii, kun samaan aikaan ei ole kaikkia vaihtoehtoja, vaan kaikki valikoima jotenkin kapenee ja laatukin huononee. 😒
Siis ihan hyvin sais olla se lankapuhelinsysteemi edelleen tässä rinnalla, eikä niin, että sitä ollaan hilaamassa hiljaa pois.
Vähän sama rahan kanssa. Käteistä ollaan länsimaissa ajamassa alas, mutta apua, eikö se ole tosi haavoittuvaista… 😬
Lähetä kommentti