Ne, jotka on eläneet lapsuutensa joskus 80-luvulla tai aiemmin, tietävät, että kyllä vaan; sitä homeista leipää syötiin siinä missä homeista hilloa ja homeista herukkamehuakin! Äiti vaan raaputti leivästä homeisen pinnan pois tai vippas hillosta ja mehusta homeisen kuoren mäjelle. Että siinä mielessä sillon ronklattiin ruoalla paljon vähemmän kuin nyt.
Mutta tästä meille on miehen kanssa tullut sanonta, että ”pitääkö aina syödä sitä homeista leipää…” joka siis tarkoittaa sitä, että jos saatavilla on (nykyään kuvaannollisesti) homeinen ja tuore leipä, niin pitääkö muka syödä se vanhempi ensin pois alta, että saa koskea tuoreeseen? Joka luonnollisesti johtaa siihen, että ”aina” on sitä homeista pöydässä, koska se tuore pahenee ennen kuin sitä ehditään syömään.
Ja laajentaen elämän ihan kaikkiin osa-alueisiin. Että käytetään tosi rikkinäiset vaatteet ensisijaisesti ennen parempia, valitaan kaikki sillä asenteella, että ”kyllä tää ny mulle välttää”… sillai nöyrästi ja ihan hiton väärällä tavalla vaatimattomasti! EI, ei ei ei!! Ei pidä! Nimen omaan sillä tavalla elämään ei pidä asennoitua!
Näin me joskus päätettiin ja nykyään tämä sanonta onkin ihan vitsi. Ja nyt haluankin sanoa, että arvosta itseäsi, tee ihania valintoja! Valitse luksus sillon kun voit, valitse parasta mitä saatavilla on, hemmottele itseäsi aina kun voit! Tässä en puhu (välttämättä) rahasta, vaan hyvästä olosta. Mieti millä mittareilla haluat arvottaa asioita. Tuskin mietit kuolinvuoteella rahaa. Sillä hetkellä todennäköisimmin mittaat elämää ihan muilla mittareilla.
Kunhan muistat nauttia elämästä!
8 kommenttia:
Miuista kyllä tuon ajan! 😆 Minäkin olen uuden leivän aloittaja. Joskus eläkkeellä voisi joka aamu hakea tuoretta leipomosta, niin kuin Italiassa ja Ranskassa (kai). Voin suositella irtomyynnistä Vaasan Mestarin 7 kauran leipää. Se maistuu paahdettuna hyvältä päiväkausia ja siinä on sellainen paperipussi, että säilyy pehmeänä. On hyvää, kun paahtaa kunnolla.
Joululainen; Oi kultainen lapsuus! 😊
Kiitos vinkeistä!
Hehhee :D. Tuli todellakin elävästi mieleen ne hillojen ja mehujen siniharmaat kuorikerrokset :D. Leivästä puhumattakaan.
Meille lapsille sanottiin aina, että "Home kirkastaa laulun ääntä" ja sitähän sitten siinä toivossa nieltiin. Ei tullut meikäläisestä laulajaa, mutta josko siitä olisi jäänyt joku immuniteetti myöhempien aikojen homehaittoja vastaan :)
Annukka; No näinpä juuri! Muistan kans tuon sanonnan. 😄 Eikä tullut minustakaan laulajaa.
Viisaita ajatuksia! Kirjoitin viimeisen kappaleen lauseita kalenteriini ajatelmiksi. Kiitos!
Tarja; 😮 wau, KIITOS! 🥰
Valitsisin terveyden jos voisin. Sen jälkeen tuon muun josta haastelet...
Hanna Helena; Oikein! Terveys on tärkeintä, se on kuin peruskallio.
Lähetä kommentti