Kaupunkipäivä

 

Vietin eilen kaupunkipäivää. Postaus sisältää linkkejä, mutta ei ole kaupallinen yhteistyö.

Vein divariin pinon kirjoja. Kuulemma Martta Wendeliniäkään ei enää kerätä. Tuskin edes tietävät nykyään kuka oli Martta Wendelin tai Rudolf Koivu. Jotain muinaisihmisiä varmaan. Se on kummallista miten paljon tietoa sukupolven mukana katoaa.

Kävin myös Stokkalla, jossa olen käynyt yli 25 vuotta aina joulukuussa, vaikka olisin ollut miten köyhä, koska siellä on aina parhaat joulukoristeet. Ja minusta koriste on sitä parempi mitä vähemmän muovia. Himmailin tällä kertaa ja ostin vain kaksi pientä koristetta, huovutetun hiiren ja lasisen linnun. Stokkan herkku oli suorastaan pyhiinvaelluskohde aina joulun alla. Nyt se on vain tavallinen kauppa. Varmaan viiteentoista vuoteen en ole päässyt Stokkalta näin halvalla ulos joulun aikoihin!

Ja tietysti etappina oli Tallipiha, jonka söpössä puodissa on aina ne joulukortit, joita käyn ostamassa. Ja seinäkalenteri tottakai myös. Ilahduin, kun huomasin, että kiiltokuva-arkkeja tehdään yhä. Ne tulevat kuulemma Saksasta ja Englannista. Toinen kohde Tallipihassa oli suklaapuoti, josta oli pakko ostaa paketillinen suolatryffeleitä, rasiallinen irtokonvehteja, niitä vähän miedompia chilisuklaita ja maailman parasta salmiakkia.

Joskus oli aikoja, kun haaveilin usein kaupunkipäivästä! Nyt ollaan tultu siihen, että mietin etukäteen miten reittini valitsen, jotta pääsen sieltä mahdollisimman pian pois. En mitenkään vihaa kaupunkia, mutta en vain jaksa sitä isoina annoksina enää. Kesäaikana ehkä, jos voi hengata puistoissa ja kahviloissa puolet ajasta. Kyllähän yksi Pellasin kakkupala nytkin livahti parempiin suihin, mutta silti, ei sitä kaupunkia jaksa määräänsä enempää.