Kun ostimme meidän talon vuonna 2008, edellinen omistaja sanoi, että saatte talon sillä ehdolla, että jatkatte oravien ruokkimista. No, ilomielin! Aluksi pihassa oli sellainen puinen pieni hirsimökin näköinen lintulauta, johon laitoimme oraville pähkinöitä. Vuosien saatossa se lahosi rikki, joten oli aika keksiä jotakin uutta. Eräänä jouluna annoimme jälkikasvulle lahjaksi kortit, joissa luki ”Tänä vuonna olemme käyttäneet lahjarahanne oravien hyväksi” ja konkreettisena oravien lahjana oli miehen tekemät kaksi ruokintapönttöä. Oravat oppivat pienellä treenauksella avaamaan pönttöjen katot otsallaan, jotta pääsivät käsiksi pähkinöihin. No eipä siinä, hieno homma. Paitsi että ne pienet raivopäät alkoivat vähitellen repiä pönttöjä riekaleiksi.
Muutenkin pönttöihin tarvittiin kehittelyä. Mies korjaili pönttöjä joitakin kertoja ja lopuksi ostimme kaupasta uudet pöntöt. Eli nuo, jotka on kuvassa nyt riekaleina. Niitä piti yllätys yllätys myös korjailla moneen kertaan. Kangassaranat vaihdettiin pieniin rosterisaranoihin, sillä kangas jäätyi tönköksi ja pöntön avaaminen kävi pienille harteille liian työlääksi. Etukulmia revittiin niin, että lopuksi ne piti sahata uudelleen ja ruuvata niihin metallivahvikkeet. No, lopullinen niitti oli se, että joku keksi syödä pleksiin oravan mentävän aukon. Kätevää, paitsi että samalla myös linnut pääsivät nyt oravien apajille ja pönttöön mahtui yhä vähemmän pähkinöitä mitä isommaksi pleksin aukko järsittiin. Voi rousk rousk!
Nyt on sitten vaihdettu nämä rikotut pöntöt taas uusiin. Metallikatto on kevyt avata, mutta toisaalta liukas. Olemme nähneet jo muutamia jumppaliikkeitä ja maahan mätkähtämisiä, riippuen oravan luonteesta, että onko hätä ja kiire vai voiko syömään mennä hitaammalla tempolla. Pleksin yläreunassa on metallipuikko, joka estää järsimisen. Kai? Itse pähkinäsäiliö on pienempi ja istumalevy on myös kuvasta huolimatta (koska kuva vääristää) pienempi. Etureunoihin tulee vielä ne metallivahvikkeet. Voisi olettaa, että nämä versiot kestää ajan hammasta, mutta veikkaanpa, että orava-velikullan hammas on vahvempi ja joku raivopäinen yksilö keksii kyllä keinon mistä murtautua pähkinöiden luo, vaikka avaaminen olisi tietysti se helpoin keino. Kaikki yksilöt ei vaan ole oravissakaan sitä penaalin terävintä kärkeä, voimalla on mentävä ja kaikki on rikottava! Kumman inhimillisiä otuksia muuten…
P.S. Linnuille on omat ruokintasysteeminsä, vaikka kyllähän ne vähän ristiin rastiin yrittää toisiltaan varastaa.
6 kommenttia:
Ehkä erikoisin koskaan kuulemani kaupan ehto :).
Mieleen tuli tapaus, jossa lapsena pyöräilin kaverini luo ja äitipuoli lähetti mukanani pussillisen vastaleivottua pullaa. Pakkasin pullat tarakalle ja siihen päälle taittelin sadetakin (itsetehty keltainen takki siitä ainoasta 70-luvulla saatavilla olleesta tönkkökankaasta), koska oli luvattu sadetta.
No, ei satanut, joten ei tarvinnut koskea takkiin, joka johti siihen, että pullat unohtui sinne takin alle. Totuus valkeni muutaman tunnin kuluttua, kun koitti kotiinlähdön aika ja näin, että oravat oli kynsineet/purreet sen keltaisen takin täyteen reikiä päästäkseen kiinni pullapussiin.
Pelotti mennä kotiin, mutta olin toiveikas, että mahdollisesti saisin uuden (villeimmissä unelmissa ihan kaupasta ostetun) takin nyt kun vanha kerran oli rikki. Juu en saanut. Vanhaan ommeltiin suuri ja ruma paikka, joka loisti yhtä kauas kuin nurjan puolen pienten terävin kynsien ja hampaiden tekemät reiät.
Myös golfbägini oravat kynsivät/pureskelivat pilalle tässä taannoin, kun jätin sen lomapaikassa ulkovarastoon ja yhteen taskuista pussillisen eväspähkinöitä.
Löysiä hermoja sinne katoskikkailun pariin!
Annukka; No on! 😂
Meillä oravat on järsineet vintagetakkini, jonka vein narulle tuulettumaan. Argh!
Mutta sulla oli kyllä järkyttävämpi se sadetakin kohtalo!
Noita pieniä karvarottia, pallomahoja, on niin hupaisa seurata, että eihän tätä ruokkimista voi lopettaakaan. Parhaimmillaan 9 on ollut yhtä aikaa riitelemässä ruoasta.
Voi luoja mitä oravia! :-D Olen aina tykännyt kovasti oravista, mutta nää yksilöt kuulostaa jo pelottavilta. :-D Mutta ihania ootte, kun jaksatte ruokkia. Ja tokihan lupaukset pitää pitää. :-)
Satu; Nää on todellisia persoonia! 😂😂
Joo, pakkoon jatkaa, kun on luvattu, vaikka kalliiksi tämä kyllä käy nykyään. 😬
Meillä on pihassa monta vanhaa mäntyjä, joissa oravat asustaa. Ruokansa saavat kävyistä, eikä kaupungissa rottien takia parane syöttää lintujakaan. Kerran oltiin mökillä putkeen pari viikkoa, ja kun tultiin takaisin, orava oli ominut koko pihan ja säksätti ja syöksähteli päin. Yksi lapsista oli taapero silloin eikä ulos paljon uskaltanut, ettei levitä jotain vesikauhua puraisemalla. Sitä hätisteltiin nakkomalla viereen jollain kävyillä tms. ja kyllä se vähitellen uskoi, ettei piha ole sen yksityisomaisuutta. Samoin lokit pesivät joskus naapurin katolla eivätkä meinanneet päästää meitä mökkireissun jälkeen kotiovesta. Söpötkin otukset osaavat olla aggressiivisia, kun sille päälle sattuvat. Välillä oravilla on reviirikiistoja ja ottavat verissäpäin yhteen puiden latvuksissa. Luonto on ihan kiva, mutta ei liian lähellä! 😆
Joululainen; No olipas siinä omavaltainen hurjapääorava! 😂
Joo, luonto on kiva ja aika raakakin. Omaa luontodokkaria livenä on huikee seurailla.
Kerran sain miinuspisteitä parilta kyyhkyseltä, kun katkaisin heidän kaverinsa kaulan. Tosin kaveri oli ihan itse ensin lentänyt ikkunaan ja kuollut, mutta minä tein siitä paistin. Minua tuijotettiin pahasti ainakin vuoden verran sen jälkeen. 🤦♀️
Lähetä kommentti