.

.

31.12.2022

Vuoden 2022 katsaus

 

Tähän vuoteen on mahtunut paljon! Oli hiljaisuutta, huolta, läheisen sairautta, stressiä, viimeinen työkeikka vanhassa työssä, helpotusta, lepoa, suunnitelmia, uusia tuulia, rohkeutta, uuden työn alkamista, uuden opettelua, oman pään pitämistä, tyytyväisyyttä ja lopulta hyvää oloa.

Tammikuu

Tammikuussa mökkeilin ja olin zen. Niin zen kuin siellä nyt vaan voi olla. Ja siellähän todella voi!

Helmikuu

Helmikuussa stressasin. Sairauspeikko astui perheeseen ja sen lisäksi lupauduin vielä yhden kerran vanhaan työpaikkaan tekemään erään projektin. Virhe!

Maaliskuu

Maaliskuussa lohduttauduin suuntaamalla katseeni luontoon. Ja kaduin työkeikkaa ensimmäisestä päivästä lähtien. Olin tuittu ja myrtsi. Suomeksi sanottuna vitutti niin, että päässä surisi.

Huhtikuu

Huhtikuussa olin melkein lamaantunut huolesta ja pelosta. Koetin ajatella jotain muuta ja järkkäilin lapsuudenkodin asuntoani uuteen uskoon. Loppukuusta olin voipunut, mutta selvisimmepä peikosta!

Toukokuu

Toukokuussa sain valon hiljalleen takaisin. Viimeiset hetket työyhteisössä, joka repii hermot riekaleiksi. Miten olinkaan sitä kestänyt yhä uudestaan 19 vuotta?!

Kesäkuu

Kesäkuussa lepäsin ja nautin. Nyt on uusi suunta selvillä ja sitä kohti mennään!

Heinäkuu

Heinäkuussa kesäilin ja kävin mm Lapinlahden sairaalassa, sekä Hietaniemen hautausmaalla. Kirjoitin matkapäiväkirjaa kallioilla, takana sairaala, edessä hautausmaa. Surumielistä kauneutta!

Elokuu

Elokuussa korjasin puutarhan satoa ja aloitin uuden työn. Jännitti, mutta tiesin, että tämä uusi suunta on hyvä. Opin paljon uutta ja sain heti lämmittävää palautetta!

Syyskuu

Syyskuussa jätin hyvästejä kesälle ja surin lapsuudenmaisemien rakkaiden talojen kohtaloa. Miten kukaan voi purkaa jotakin, jolla on ikää melkein 250 vuotta?!

Lokakuu

Lokakuussa sain sadonkorjuut valmiiksi ja hyvästelin puutarhan kesän. En pidä loppusyksystä ja mieli on aina vähän ankea sen kourissa. Matka lappiin ja Norjaan piristi sielua!

Marraskuu

Marraskuussa intoilin oman keramiikan kanssa ja mietin miksi joulun pitää juosta vastaan kuin Lasse Viren? Mitään ei voi tehdä, kun edes kamppaaminen ei auta.

Joulukuu

Joulukuussa pääsin balanssiin ja vuoden loppua kohti mieliala muuttui yhä paremmaksi. Joulu tuntui paremmalta kuin moniin vuosiin! Kaikenlaisia uusia juttuja tapahtui ja tuleva alkoi näyttää valoisammalta.

Alkuvuodesta asettamani tavoitteet jäivät yhtä lukuunottamatta retuperälle. (Sain sentään aikaiseksi tehdä kosmetiikkaa itse.) Vuoden mittaan luin myös lakipykäliä enemmän kuin tähänastisen elämän aikana yhteensä. Tämä on ollut monien taistojen vuosi, mutta hyvä että se loppuu nyt!


7 kommenttia:

Joululainen kirjoitti...

Sinulla on ollut monivärinen vuosi!
Kaikkea parasta alkavaan vuoteen❣️🌠🎊🎉

Arkisin | jenni kirjoitti...

Kaikkea sitä on mahtunut yhteen vuoteen! Toivotaan että tämä vuosi on *happyhappyjoyjoy* ja minimalistisesti jotain pientä vastoinkäymistä että jaksaa sitten iloita taas!

Thilda kirjoitti...

Suvi K.; Kiitos! Samoin sinulle! 🥂

Thilda kirjoitti...

Joululainen; No niinpä! Kiitos, samoin sinulle!! 🥂

Thilda kirjoitti...

Jenni; Jep! Hauskasti sanottu! 😊 Kiitos! Samoin sinulle! 🥂

Annukka kirjoitti...

Jopa osasit kiteyttää kokonaisen vuoden ja paketoida sen helposti luettavaan, mutta silti kattavaan pakettiin. Huoh, ei onnistu meikäläiseltä ikinä, vaikka kuinka toivoisin.

Aloitin eilen sellaista kuukausi kerrallaan-katsausta, mutta meinaa sekin olla liikaa :D.

Vaikka itse selvisin vuodesta ilman mitään todella isoja vastoinkäymisiä tai suuria suruja, tuntuu silti kivalta, että vuosi vaihtui.

Toivotaan, että siitä tulee meille kaikille enimmäkseen hyvä ja sellainen sopivan tasainen mielellään <3. Paitsi jos sattuu tykkäämään yllättäväistä käänteistä.

Thilda kirjoitti...

Annukka; Kiitos kiitos! En vaan jaksanu kaikkea luetella, ehkä se oli siinä… ja oon unohtanu varmaan puolet. 😉
Joo, toivotaan!! En jaksais oikein mitään draamaa hetkeen…