Metsähallitus, oliko nyt ihan pakko?

 

Samalla kun otan kiireistäni vähän omaa aikaa portailla, tikkojen ja oravien puuhia seuraillen, luen aktiivisesti uutisia ja nyt meni hiukan yli. Metsähallitus on ilmoittanut haluavansa olla sukupuolineutraaliuden kannalla, - no joo, eipä siinä - mutta miten on, meneekö se maailma ihan oikeesti paremmaksi sillä, että kaivellaan vanhoja käsitteitä ja väännetään ne uuteen kuosiin?!

Jokamiehenoikeudet opetettiin meille (varmaan kaikille edelleen) jo koulun alaluokilla. Sehän on hieno juttu! Sellasta ei ole itsestäänselvästi joka maassa. Saapi ihan vapaasti poimia marjoja ja sieniä, joita mettät tursuaa, kunhan ei haahuile kenenkään tontille. Ja onhan siinä muitakin oikeuksia, mutta se ei ole nyt ydinasia, vaan tämä käsite jokamiehenoikeudet. Se on SANA, se on historian kiemuroissa syntynyt käsite, joka ei ole koskaan tarkoittanut pahaa kenellekään. Halloota?! Ja nytte aivan yht’arvaamati siitä pitää päästä eroon, kun siellä on perkeleellinen ’mies’ ujuttautunut salakavalasti sekaan, niinkö?

Enpä muuten ole kyllä tämän asian tiimoilta kauheesti ’nais’-sanoja nähnyt poistettavan... Ja mun mielestä tätä sanojen muuttelun pelleilyä ei pitäis ollenkaan harrastaa. Taikka sitten pitää möyhätä kieli aivan kokonaan uusiksi; kuka muka syö lautaselta, eiköhän se oo porsliininen taikka muovinen tai pahvinen?! (Ennen syötiin puisilta alustoilta.) Kuka muka kirjottaa enää kynällä, kun eiköhän se ole lyijysäiliö taikka mustesäiliö? (Kynä on sama kuin sulka.) Ja kellä muka on silmälasit? Kai ne nyt melko aina on silmämuovit. (Paitti mulla on kyllä yhet silmälasit, hähää.) Ja samaa rataa joka hemmetin sana syynäten. Onko siinä mitään järkee? Tämä menee osaltaan historian kieltämiseen ja minusta kuulostaa siltä, että nyt yhtäkkiä ollaan ylimielisiä sen suhteen, että ollaan olevinaan aivan hemskatin hyviä ihmisiä, toisin kuin entisaikaan. Hyvä me… täytyykin kiillottaa tota kehää hiukka.

En oo ihan kartalla, että joko Marimekko vaihtoi jokapoikapaidan nimen? Hopi hopi sitte, jos ei. Ja mites Naistenklinikka? Kai se nyt on hitto vie ’jokaisenklinikka’! Naistentautien erikoislääkäri… oi voi… ja mikä pahinta; naisasiamies! Kyllä nyt meni kahavit keuhkorakkuloihin. Ja joskus ne sanat on sillee naamioituneet, että pitää oikeen luupilla tiirata. Niinku nyt ’miehusta’; eikös siinä nyt ihan selvästi taas ole se mies piilossa?! 

Paljonkohan näihinkin asioihin menee rahaa kuulkaa. Oisko mitää, jos keskityttäs ihan oikeisiin ongelmiin,  vaikkapa mielenterveyspuolen kehittämiseen? Että sinne nekin rahat, jotka tässä sanapelleilyssä kuluu. Veikkaanpa, että ’jokamiehenoikeudet’ ei ole aiheuttaneet kenellekään skitsofreniaa taikka syvää masennusta. Ai on vai? Ja nyt se sit parani, naps vaan? Wau, siinäpä lääke kaikkiin mielenterveysongelmiin! Vetäydynkin tästä häpeämään tonne luolan perukoille.