Lääkärin luvalla tankkaan sokeria!

 

Tänään aamupäivä kului TAYSissa. Ensin tapasimme leikkaavan lääkärin, joka selitti oikein perin pohjin lähestulkoon kaiken. Melkein osaisin itsekin nyt leikata vastaavan tapauksen! Tai no, ainakin tiedän aiheesta enemmän kuin eilen ja jotenkin rupesi tuntumaan vähän jo siltä, että tarviiko mun oikeestaan tietää ihan kaikkea - ottaen huomioon, että olen ihminen joka ei pysty telkustakaan katsomaan mitään toimenpiteitä, taikka halua eläytyä niihin jonkun kertomana. No joka tapaukses sain nyt kattavan reportaasin kaikista tienhaaroista, joita leikkauksen aikana voi olla tulossa vastaan. Esim että jos syöpä on maksan isojen verisuonten juuressa, niin leikkausta ei voida tehdä. (Eli se mun alkuperäinen pahin visio vois oikeesti olla lähellä, että todetaan, että jaaha, täällä on nyt niin paljon syöpää, että ei voida tehdä mitään… paitsi lääkitä, myrkyttää ja sädettää.) No mitkään pahat visiot ei haittaa, sillä unohdin jo 98% siitä kaikesta, jota mulle yritettiin tänään kertoa.

Lääkäri sanoi, että nyt saan tankata sokeria oikein olan takaa, jotta jaksan leikkauksessa sitten vararavinnon turvin. Tjaaa… kaippa ne säästää tiputusnesteissäkin jo nykyään, joten minähän syön! Tai sitten voisin ehdottaa, että pistäisivät tippaan Cokista, eikä sit mitään onnetonta zero sugar-luirua, vaan sitä originaalia kunnon tavaraa. Tulinkin nyt sitten Lielahden kartanon kautta Niemen kartanolle (ja se Niemen kartano muuten on vanha käsite, vaikka siitä nyt väännetäänkin kättä Tampereen mediassa… ehkä otan yhteyttä ratikkapysäkin-nimi-toimikuntaan, kunhan syövältäni ehdin) … niin tulin siis tänne ryystämään sokeria ja nauttimaan esivanhempien tanhuvista.

Takaisin aamupäivään ja TAYSiin. Lääkärin pakeilta mentiin hoitajan juttusille, joka kertoi ummet ja lammet - onneks kaikki on paperilla - ja antoi tukisukat ja sitä rataa. Melkein kaikki samat jutut kuin edelliselläkin kerralla siis. Paitsi, että tietysti vähän eri, kun on ihan eri leikkauslaajuus kyseessä. Sieltä mentiin anestesiatyypin juttusille ja selvisi, että ilmeisesti olen niin tujuissa mömmöissä ihan hyvän aikaa, että tuskin tulen päivittelemään blogiakaan ihan samana tai seuraavanakaan päivänä. Mahdollisesti ekoina päivinä juttelen tippatelineen kanssa ja luonani vierailee väkeä X-planeetalta. Ei haittaa, kunhan ei ole kipuja! Nyt mun huumekielteisyys meni lepoasetukseen ja olen sitä mieltä, että koko tarjotin tänne vaan ja vaikka vähän tiskin alta lisääkin.

Lopuksi mentiin vielä avanneasentajan luo ja kaiken varalta mun mahassa on nyt neljä permanent-tussilla piirrettyä luumun kokoista mustaa palloa, ihan vaan, jotta leikkaaja tarvittaessa näkee mihin ne avanteet tulee asentaa. Tai ei niitä siis neljää tule, vaan yksi, jos sitäkään. Ehkä piirrän kotona vielä muutamia katkoviivoja ja ohjeistan parin cm:n rasvaimuun. Otetaan kaikki hoidot nyt koko rahan edestä, kun kerrankin ollaan sopivasti hollilla siinä puukon alla. Samalla mahtais mennä suonikohjut ja muukin sohjo?