Kotimatkalla Myllykoskelta aloin lukea Ismo Leikolan kirjaa ääneen autossa. Lopulta miltei tukehduin nauruun, eikä siitä meinannut tulla loppua ollenkaan, siis naurusta. Naurukuolinkamppailu ei kuulosta oikeestaan pöllömmältä tavalta poistua tästä maailmasta.
Anteeksi Ismo, nyt aion kertoa pienen pätkän kirjastasi, mutta älä ota tätä pahalla, ota tää niinku vähä mainoksena. Mun ehkä tyyliin kaks lukijaa saattaa kuitenkin innostua. (Mutta voin kyllä myös lähettää shekin, jos välttämättä vaadit…?)
No, Ismo kolahtaa kyllä täysin mun huumorintajuun! Ja Ismo+jenkit niin mitäpä siitä voi tulla muuta kuin uskomatonta käkätyskohtausta toinen toisensa perään. Huh. No olen lukenut vasta nippa nappa 50 sivua ja henki meinasi mennä jenkkien kaiken elämänvaikeuden lisäksi siinä imurointikohtauksessa! Siis mitä helvettiä? Ne (jenkit) käyttää sellasta pirun painavaa varsi-imuria, joka uutenakin on kuulemma surkee imemään. Kuvittele nyt, että tonnin painosella imurilla ajat sen saman saakelin roskan yli 18 kertaa ja sitä rataa. Eikä se imuri tietenkään mahdu huonekalujen alle ja sun pitää sen norsun painoisen imurin lisäksi lakaista sohvan ja kaiken alta. Mä tekisin varmaan itsemurhan just tässä vaiheessa. Älkää pakottako muuttamaan Amerikkaan! Sit kun Ismoltakin meni hermot ja se tilasi vaimonsa kanssa Euroopasta siis ihan normaalin imurin, (jollasia suomalaiset on käyttäneet saakeli varmaan sata vuotta) ja näyttäny sen sitten jenkeille, niin ne kattoo sitä silmät teevadin kokoisena ja huohottaa, että ”Oh my G-O-D, how Fabulous…!!!” Ei voi käsittää…
Puhumattakaan miten vaikea on hoitaa raha-asioita. Ne ei tunne verkkopankkia ja kaikki hoituu shekeillä. Ja vuokrasoppari tehdään koiralle erikseen… mä en kestä!
Yöllä näin unta et mut leikkas joku lääkäripariskunta. Yötä päivää päässä vatvoo tuleva lääkärikäynti ja leikkaus. Huh. Antakaa mun kuolla vaikka nauruun ensin.
5 kommenttia:
Olet ollut joka päivässä mielessä 💕 osaisinpa sanoa jotain lohduttavaa.
Ajattele jos sinut operoiva lääkäripariskunta on ollut pitkään yhdessä ja tulee tappelu kesken operaation ja skalpellit lentelevät pitkin leikkaussalia. Sori, lähti mielikuvitus vähän laukalle.
Onneksi torstai on jo lähempänä.
Jenni; Nyt sait mut nauramaan! 😂 Ne silpois mut ihan jauhelihaksi vihapäissään… olis siinä toipumista! 🤣
Kiitos, olet ihana! 🥰
Nyt vasta minä hölmö saun blogisi auki, en tajunnut sitä viestistä alareunassa. Voi hirmu, on nyt aitten tilanne! Luota lääkäriin (kun muuta ei voi), se luottamus auttaa ehkä vähän, "yhteistyötä". Kaikkea hyvää sylle, nauru on voimavara, ja onneksi voi nauraa, kai elämässä aina pitäisi, mutta kuka isaa? Tsemppiä!!! :)
Siis olen Meri V. anonyymi heh, miten sen nimen saa, en viel isaa... :)
Meri; Ihana kun tulit katsomaan! Mulla oli vahva ajatus, että nähtäis tänä kesänä, mutta nyt se kyllä meni myttyyn! Olet tärkeä ❤️
Lähetä kommentti