.

.

1.7.2023

Kesäkuun kooste


Jos olenkin hokenut edellisissä kuukausikoosteissani, että menipäs tämä kuu nopeasti, niin nyt en jotenkin edes tajunnut eläväni kesäkuuta! Pysähdyin miettimään ihan muutama päivä sitten, että onkos nyt minkä kuun loppu… toukokuun? Herran jestas, ei kun kesäkuun! Voiko se olla mahdollista?! 


Kuukauden alussa menimme lapsuudenmaisemiini, jossa juhlittiin erään upean nuoren miehen 30-vuotispäiviä. Yöksi ajoimme lakeuden keskelle asuntoautolla. Ihana viikonloppu!


Sitten vietin erityisen mieleenpainuvan kaupunkipäivän. Tapasin ihanan ystävän lounaan merkeissä pitkästä aikaa. Sen jälkeen menin kahvilaan tapaamaan erästä pitkäaikaista blogikaveria, jota en ollut koskaan tavannut. Yhtäkkiä meillä riitti juttua valtoimenaan kolmeksi tunniksi (emmekä edes huomanneet ajan kulkua!) ja siitä jäi lämmin ja erityinen fiilis. Kuin olisi kohdannut sielun sisaren.


Yhden viikonlopun huhkimme maanrakennushommissa. Mies vuokrasi Avantin ja kuori maata, kun minä kärräsin maata pois kottikärryillä. Sen jälkeen olemme kärränneet lähes 2000 kiloa soraa samaan kohtaan. Siihen tulee minun uusi ihana kasvihuoneeni. Työ on vielä kesken, mutta etenee.


Sitten menin taas vähän pitemmäksi aikaa lapsuudenmaisemiin. Fiilistelin sieluni täydeltä! Maalasin, seikkailin, nautin. Tein pyöräretkiä ja kävelylenkkejä, nuuhkin lakeuden tuoksuja ja kuuntelin öisiä ääniä. Sain ladattua akkuja muhkeasti.


Tapasin ensimmäistä kertaa kolmannen serkkuni. Olemme siis pikkuserkusten lapsia. Miten mieltä lämmittävä tutustuminen! Kävi ilmi, että myös hänen vaimonsa on sukulaiseni (nooo, niinpä ne taitaa lähes kaikki pohjalaiset keskenään olla). Sain tästä vierailusta kauhean paljon energiaa ja hyvää mieltä. Olen luullut, etten halua tutustua uusiin ihmisiin ja nyt se on kumoutunut tässä kuussa jo kahdesti!


Sain myös erään pitkän aikaa kesken olleen asian päätökseen. Se oli stressannut minua kuukausia ja olin jo välillä luopunut toivosta. Sitten, kuin ihmeen kaupalla, tapahtui jo lähes odottamaton ratkaisu ja huolet kaikkosivat pitkäksi aikaa tulevaisuuteen.


Juhannuksena lähdimme ensimmäistä kertaa tänä kesänä järvelle. Järvellä on helteellä ihana olla, kun voi viilentyä vedessä koska vain. Tänä vuonna tosin ilma oli hiukan viileä ja tuuli kova, joten uiminen ei houkutellut. Tänä vuonna en myöskään juonut sikin sokin Metsän henkeä, Tervasnapsia ja Shangriaa, joten vältyin ikävältä krapulalta.


Juhannukseen liittyi myös kauhun hetkiä, kun läheiseni joutui aivan äkillisesti ja yllättävän onnettomuuden takia sairaalaan ja pelkäsimme hetken kouristuksenomaisesti jopa sitä, että selviääkö hän hengissä! Hiljalleen hän alkoi toipua ja nyt tilanne on jo oikein hyvä.


Viimeisellä viikolla sain sitten vastauksen viikkoja stressanneeseen asiaan; minulla on kasvain, jonka pahanlaatuisuus on mahdollista. Tunteiden vuoristorata, sitä tässä eletään. Toisessa hetkessä nauran ja viljelen mustaa huumoria, toisessa hetkessä itken ja mietin elänkö enää ensi jouluna.


Vähän kylmäävissä fiiliksissä välillä siis. Koetan kuitenkin olla vajoamatta kaikkein synkimpiin vesiin, ainakaan pitkäksi aikaa. Koetan löytää positiivisia asioita jokaisesta päivästä. Teen varasuunnitelmia ja selviytymisstrategioita. Sitä paitsi tein melko heti sen päätöksen, että en piilota asiaa sisälleni vaan olen avoin.


Enpä olisi uskonut, miten monisyinen ja isojen asioiden kuukausi kesäkuusta tulee. Katsotaan mitä heinäkuu tuo tullessaan!


6 kommenttia:

Minna kirjoitti...

Tsemppiä, tulin kuikkaamaan, että mitä kuuluu. Kävit maaliskuussa kommentoimassa minun blogia. Toivottavasti pääset leikkaukseen pian ja paranet!

Birgitta kirjoitti...

No jopas on ollut kesäkuu. Paljon hyviä ja iloisia tapahtumia ja sitten kaksi ikävämpää asiaa. Huomaan, että minun on vähän vaikea kommentoida sairastumistasi siten, ettei se kuulostaisi lattealta tai tökeröltä. Toivon kuitenkin, että leikkaus tai muu hoito tervehdyttää sinut mahdollisimman pian <3

Annukka kirjoitti...

Tuntuu, että kesäkuuhusi on mahtunut koko elämän kirjo laidasta laitaan. Ilon ja onnen hetkiä, rauhaa, lämminhenkisiä tapaamisia ja sitten sitä elämän nurjaa puolta. En osannut sellaista odottaa ja kävi samoin kuin Birgitalle, etten osaa kommentoida sillä tavalla kuin haluaisin. Siksi lähetän lämpimät (tai viileät, jos se tuntuu paremmalta) halit ja sydämestäni toivon, että "mahdollinen" ei ole sama kuin totuus <3

Thilda kirjoitti...

Minna; Voi kun kiva, että tulit tsemppaamaan! Arvostan kovasti! 😊

Thilda kirjoitti...

Birgitta; No, oli kyllä niin värikäs kuukausi että! 😳
Ääh, älä turhaan pelkää sanojasi! Ihana kun tulit tsemppaamaan! 😊

Thilda kirjoitti...

Annukka; No todellakin, mahtui kyllä oikeen elämän kirjo! Huh.
Nappaan kyllä ajatuksen, älä murehdi! Kiitos haleista! Olet ihana!🥰
Enemmän saan lisätietoa varmaan ylihuomenna siitä mahdollisesta…
😬